14.7. Nurmisholm

Rungonsalmen silta yhdistää Kemiön saaren mantereeseen. Reittimme kohti pohjoista kulki sen alitse. Sillan voi alittaa ainoastaan veneet joiden masto on alle 16 metriä.Veneemme maston pituus on juuri 16 m. Jos vesi on vähän tavanomaista korkeammalla emme pääse sitä kautta. Kuitenkin -  jos mastomme olisi vähän matalampi pääsisimme nipin napin. 

Mahdolllisuuksiamme alettiin selvittää mittaamalla masto. Niinpä hankittiin 20 metriä pitkä mittanauha. Sattumoisin sellaisen omisti Kapun ystävä Hessu, jonka mökillä olimme olleet pari päivää hoivattavina.  Miehet hinasivat mitan purjeen nostimella maston huippuun. Tarkistamaton, mutta todennäköisesti oikea mitta oli 15,20 m. Niinpä lähdimme matkaan rohkein mielin. 

Sillan alittaminen oli aina tuntunut pieneltä ihmeeltä, koska veneen lähestyessä siltaa näyttää siltä kuin masto olisi aivan varmasti ainakin metrin liian pitkä. Joku perspektiiviharha vääristää näkymän alhaalta katsottaessa.

- Älä pelkää, rauhoitti Kapu, - jos huonosti käy, ei meiltä mene hajalle kuin tuulimittari ja muuta sälää, jota on asennettu  maston huipulle. Jos joudutaan kuitenkin kaatumaan, olisi ehkä hyvä että olisit valmiiksi tuolla keulassa.

Aikaisemmin siltoja alitettaessa olin mennyt salonkiin ja pannut pääni tyynyn alle valmiina ottamaan vastaan metallin kirskumisen äänet maston tarttuessa sillan  rakenteisiin.Nyt menin keulaan selälleni ja päätin olla sulkematta silmiäni.

Jo kaukaa huomasimme ystäviemme tulleen autolla sillalle katsomaan, kuinka meidän kävisi. Olisivat sitten valmiina soittamaan meripelastajat paikalle. Se rauhoitti hiukan. Pidätin kuitenkin hengitystäni veneen lipuessa ongelmitta sillan alitse, Sillan lähestyminen iski kuitenkin palleasta ilmat pois ja sen alla olevat metallirakenteet olivat kuin kammottavasta tieteisfilmistä. Muistin taas hengittää sitten myöhemmin.