Maatkaan lähdettiin pikkuisen aallomurtajan päässä seisovan pikkuisen majakan ohjaamina.

11.8. Axmar

Puhelimen paikannin sanoo, että olemme Kinaliadassa. Kapu sanoo, että Axmarissa. Molemmat nimet tuntuvat enemmänkin kuuluvan kauko-itään, kuin kuusikkorantaiseen lahdenpohjukkaan, jossa on pari porvarillisen kokoista huvilaa.  Täällä kuitenkin lopulta ollaan, missä lie.

Ei ihme, että rakas vetoheppamme Yanmar köhäisi pari kertaa ja pysähtyi kesken matkan. Olihan se jo uskollisesti työntänyt meitä eilen kymmenen tuntia ja hommat aloitettiin tänä aamuna kello puoli yhdeltätoista. Eilen oli vielä vastatuulesta huolimatta hyväksyttävän rauhalliset aallot. Tänään tuuli hieman navakammin – tietysti vastaan, ja kapteeni oli iskenyt pökköä pesään puhkoakseen tehokkaasti aaltoja, jotka puolestaan yrittivät hidastaa matkantekoa. Miehistö oli alkanut nurista kun oli niin tylsää. Eipä ihme, kun kello puoli viisi kuuden tunnin rankan työpäivän jälkeen Yanmar tuhahti ja pysähtyi.

- Mitä nyt tehdään? kysyin kapulta. Hän katseli pohtivan näköisenä taivaanrantaan, minkä nyt aalloissa kiemurtelevalta veneeltä kykeni.

 - Koetetaan purjeilla, hän päätti. Purjeet olivat olleet jo kaksi päivää paketissa, eikä reipas vastatuuli päästäisi nytkään purjehtimaan suoraan. Siis kyssailemaan. Jäljellä olevat parikymmentä mailia tulisivat kestämään iäisyyden.

-  No mä katon sitä ensin. Ja niin hän painui polvilleen koneen ja vieraspunkan väliseen pieneen koloon ja ryhtyi hommiin.  Miehistö tarkkaili syvyysmittaria. Olimmehan jo kaukana Höga Kustenin syvistä vesistä ja lähellä oli matalikko, jonka suuntaan vene oli päättäväisesti lähtenyt ajelehtimaan. Se vielä puuttuisi, että juututtaisiin johonkin ajohiekkaan.

Kapteeni oikaisi selkänsä 45 minuutin kuluttua ja kone lähti hyrräämään.

- Mikä vika?

- No polttoaineen syöttöputki oli tukossa. En mä saanu sitä auki, mutta vaihdoin moottorin polttoaineen syötön lämmittimen polttoaineputkeen. Tarttee sitten myöhemmin katsoa tarkemmin.

Matkan loput pari tuntia meni sitten muutenkin helpommin. Kone hyrräsi. Tuuli alkoi tyyntyä ja aallot sen mukana. Ankkuri laskettiin noin klo 20. Ei jaksettu enää etsiä laituria.

Tämän päivän sankari - Kapteeni