sunnuntai, 20. elokuu 2017

20.8. Vaalimainoksia

 

IMG_2727.jpg

Näin mainostaa kristillisdemokraattinen puolue politiikkansa päämääriä äänestäjille.

20.8. Laboe

 

Lähdin satamakapteenin neuvojen mukaan etsimään ruokakauppaa. Taivaalla haahoilivat mustat ukkospilvet lupaillen sadetta ja salamia.  Kauppa löytyi, oikea iso supermarket. Matkalla huomasin Saksan liittopäivävaalien lähestyvän. Vaalipäivään on enää reilut kuusi viikkoa.

Kristillisdemokraattien eli sosialidemokraattien kanssa valtaa pitävien vaalimainoksen edessä olin sanaton.  Sanaton jo siksi, etten osannut oikein kääntää mitä teksti tarkalleen tarkoitti. Kuka tässä turvaa kenenkin selkää? Mainoksen asetelma oli kummallinen. Tarvitaanko Saksassa jotain naispuolisia korttelipoliiseja, joita isot pojat turvaavat? Lakeista tuli ja paidoista tuli etsimättä mieleen armeija, esivalta, sota ja Saksan menneisyys.  Puistatti.

Viidenkymmenen metrin päässä rouva Mutti hymyili vienosti vähän nykyistä nuorempana omassa mainoksessaan vakuuttamassa, että on etsimässä sellaista Saksaa, jossa jokaisen on turvallista elää. Muttilla menee edelleen hyvin, ja on todennäköistä, että hän pääsee jatkoon. Menestyksen harjalla on helppo hymyillä.

IMG_2728.jpg

Vihreillä sen sijaan on pää pölkyllä. Vielä viime tammikuussa heillä oli 10% kannatus, nyt enää 7,9. Kaikkien maailman vihreiden puolueiden esiäiti ja suvaitsevaisuuden tukipylväs, ihmisoikeuksien ja feminismin esitaistelija, mitä on tapahtunut? Kysyttiin kansalta.Se vastasi: 1. niillä ei ole mitään puolueohjelmaa, eivät pääse yksimielisyyteen. 2. Yrittävät liikaa sekaantua kansalaisten elämään 3. heillä ei ole yhtään kyvykästä poliitikkoa. Yleinen arvio on, että vihreät tuskin ylittävät viiden prosentin vaadittua äänikynnystä. Vihreiden vaalimainoksessa ei enää näy paljoa vihreää. Se on pionin punainen. Varmasti erottuu vihreästä metsästä tienvarressa.

Kapu on hyvin kiinnostunut sukellusveneistä ja sen sijaan että olisi tullut leipäkauppaan, hän oli mennyt katsomaan sukellusvenettä.  Vene oli vuodelta 1943 tyyppi VII C. Saksalaisten antautuessa liittoutuneille, sen sotakalusto jaettiin voittajavaltioiden kesken. Vuonna.  1948 se oli luovutettu Norjan laivastolle.  Norja myi sen takaisin Saksalle yhdellä saksan markalla vuonna 1965. Sukellusvenepiireissä se on hyvin kuuluisa yksilö.   Nyt se lepäsi rannalla muistoalueella, joka oli omistettu kaikkien maiden laivastoille.  Sisäänpääsy 9 euroa.

 

IMG_2729.jpg

Punainen kukka oli ennen ajatukset äärivasemmalle vievien puolueiden suosiossa. Nyt siihen uskovat vihreät

lauantai, 19. elokuu 2017

19.8. Kielin kanava

 

 IMG_2725.jpg

Älä pane venettä kiinni kettinkiin, vaan matossa olevaan rautalenkkiin. Muuten on tiedossa jymy-yllätys.

 

19.8.17 Laboe

Kielin kanavan kautta on useimpien Pohjanmerelle pyrkivien mentävä. Sulkuihin meno jännittää. Nyt takaisin tullessa oli homma jo tuttua. Mennessä sekoilimme kanavan Pohjanmeren päädyssä, kun emme tienneet, että siellä oli oma sulkunsa huvi-, ja muille pienveneille.

 Kielin kanavan vanhoissa suluissa on lankkulaituri, johon vene on kiinnitettävä. Laituri nousee ja laskee veden mukana, mutta jonkin verran tahdonvoimaa on miehistöllä oltava, lankkulaituri on veneestä käsin aika matalalla ja näyttää liukkaalta. Vihreät meriheinät pyrkivät levittäytymään laiturin puolelle ja reunapölkky on hyvin vanha.  Sinne on kumminkin mentävä keulaköysi kädessä ja sidottava se laiturissa olevaan ruosteiseen renkaaseen.  Sitten on ripeästi ehdittävä takaosaan ottamaan köysi kiinni ja sama juttu, sidotaan se renkaaseen. Kun vene on kunnolla kiinni ja pysähtynyt, voidaan köydet muuttaa siten että ne voi irrottaa veneestä käsin.

Ennen oli huviveneilijöiden maksettava joku nimellinen maksu kanavan käytöstä.  Maksukoppi oli ylhäällä laiturilla ja sinne kiivettiin sulun laitaan pantuja pystytikkaita pitkin.  Luottokortit eivät kelvanneet piti olla seteleitä ja kolikoita. Rahan keruu lopetettiin, kun yksi asiakas loukkaantui pudottuaan portailta alas  lankkusillalle viedessään rahoja  kanavavastaavien käsiin. 

Huvi- ja muille pienveneille tarkoitettu sulku oli nyt remontissa ja menimme isojen laivojen sulkuun  jättimäisen konttilaivan kaveriksi, muita huviveneitä ei näkynyt. Sesonki lienee lopuillaan.

Putkahdimme konttiveneen edestä nopeasti ulos sulusta ja niin olivat vuorovedet jääneet taakse ja koti tuntui olevan lähempänä. Kohta meille puhuttaisiin ruotsia.  

 

Pian avautuvat portit vuorovedettömään maailmaan. Mikä helpotus!

IMG_2724.jpg

lauantai, 19. elokuu 2017

18.8. Tylsiä maisemia

 

 

                                           

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_2710.jpg

Ihan kuin mehiläispesä. 

18.8. Rendsburg

 

Kyllä on ollut koko kolmivuotisen purjehdushistoriamme tylsin päivä. Pitkä ja tylsä. Piti olla kovia tuuliakin, mutta vähäinen tuuli lerputti keulapurjetta matkalla Bunsbytteliin. Kielin kanavassa ei sitten voinut enää ajaa purjeilla, vaikka olisi tuullutkin, muttei tuullut. Taivaalla roikkuivat savenharmaat pilvet, jotka pidättelivät sadetta, jonka ne sitten saivat valmiiksi vähän ennen Rendsburgia. Noin kolme merimailia ennen Rendsburgia loppui myös polttoaine ja moottori  pysähtyi, eli tuli stop. Tämä oli jo toinen kerta, kun löpö loppuu kesken matkan. Ensimmäisen kerran niin kävi Irlannin meren ylityksessä ja   toisen kerran nyt.  Kapu oli kantanut tankin  piripintaan Borkumissa, ja jo nyt  oli löpö loppu. Varakanisteri oli vielä koskematon, ja päästiin kuitenkin eteenpäin. Kun oli päästy perille, tankattu, ja Kapu oli tehnyt laskutoimituksia koskien kuljetun matkan ja käytetyn polttoaineen suhdetta, hän huomasi, että tankki on kaksikymmentä litraa pienemi, kuin mitä veneen valmistaja oli antanut ymmärtää.

Kyllä harmitti, kun oltiin lähdetty Cuxhavenista kello 7.45 ja moottori sanoi köh, köh illalla kello 19.15. juuri kun oltiin saapumassa perille. Sade vielä viimeisteli tilanteen omalta osaltaan, avaamalla taivaan hanat samanaikaisesti.  Kun oli tankattu ja saatu vene köytettyä yöksi Rensburgin jahtiklubin laituriin, kello oli jo noin 20.30.  Klubin nurkalla oli tietysti ravintola, minne emme menneet, olimme liian väsyneitä, mutta veneeseemme kantautui arabialaisia sointuja, jota soitti nuorten arabimiesten iltaa viettävä porukka spotifylla. Kyllä tuntui oudolta, kuin Jyllannin niemimaalla, Schleswig-Holsteinin osavaltiossa Pohjois-Saksassa,  jahtiklbin nurkalla soi äänekäs arabimusiikki, ja on jo ihan pimeää.

Matkan teki tylsäksi se, että kanavan rannoilla ei ole mitään nähtävää, pelkkää pusikkoa koko 98,5 kilometriä, mitä nyt jättikokoisia konttilaivoja ja kerrostalon kokoisia huviristeilijöitä lipuu ohitse. Turistiristeilijöille voi aina vilkutta, ja saa noin sata vilkutusta takaisin.

Huomenna nukutaan pitkään ja lopetetaan tämä kanavassa souteleminen. Kunnon tuulia tässä jo taas kaivataan.

 

IMG_2713.jpg

torstai, 17. elokuu 2017

17.8. Kaupungilla Cuxhavenissa

IMG_2705.jpg

Ainoa kuva kaupungista, ennenkuin alkoi sataa...

17.8. Cuxhaven

 

Lähdin laajentamaan maailmankuvaani Cuxhavenin keskustaan. Karttaani oli präntätty kadunnimet niin pienellä, että jouduin valmistautumaan retkeen suurennuslasin avulla. Ikääntyminen ei tunne armoa. On taas mentävä optikolle. 

En löytänyt taidemuseota ja kirjastossakin kävin vain ovella, mutta löysin rihkamapuodin, jossa oli huippulaaja kamavalikoima ja hypistelin tavaroita noin tunnin.  Koska olin yksin retkellä, ei tarvinnut huolehtia matkakumppanin mahdollisesta ikävystymisestä. Krääsäkaupoista voi löytää vaikka mitä. Kassalle asti ehtivät

- uudet suihkusandaalit (vaalean punaiset 4,99),

- laatikollinen kertakäyttöhanskoja (2,99),

- henkareita (4,99) raskaat meritakit ovat hajottaneet entiset.

- jättivahva kynsileikkuri (2,39) Kapun kynnet ovat teräksestä,

- pesukinnas, jossa hain kuva (1,99)

- hammaslankaa (1,49) entinen on niin huonoa, että katkeaa, ennen kuin hoitaa hommansa,

-kosteuspyyhkeitä (0,75),

- magnesiumtabletteja 40 kpl (4,45).

Kiinnitin huomiota hintojen muodostukseen.  Useimpien ostosteni hinta päättyi penniä alle täyden euron.  Olen useamman kerran ojentanut käteni ja kassaneiti painaa siihen pennin. Raha se on pennikin, vaikkei kotona kelpaakaan. Saksalainen on tarkan euron ihminen.  

Pakenin sadetta kahvilaan (kahvi ja juustosämpylä 3,20), mutta sade ei lakannut. Kahvilan eteen pysähtyi leikkijuna, joka oikeasti kulkee pyörillä, mutta siinä on pieni veturi ja vaunuja. Se oli iloisesti maalattu punaiseksi ja siniseksi. Sisällä oli kuitenkin aikuisia, vanhuksiakin. Menin junaan (6 euroa). Pääsisin sen kyydissä kuivana satamaan, kertoi junailija. Junassa pyöri saksankielinen turisteille tarkoitettu kaupunkiseloste. Ymmärsin siitä muutaman sanan. Juna kierteli ympäri kaupunkia ja se vei vanhaan satamaan, jossa selvisi, että Amerikkoihin on lähdetty täältäkin. Vanhoista kalastusmakasiineista oli tehty boutiqueita, kalakauppoja ja kalaravintoloita. Oli myös museo, joka keskittyi laivahylkyihin.  

Ajattelin viime yönä pimeässä ollessani vahdissa, että kiertämällemme reitille on uponnut tuhansia laivoja aikojen saatossa. Nyt niiden uppoamispaikka on pieni luteen muotoinen soikio kartalla, ja niiden mukana hukkuneet ovat saaneet joka rannikkokaupunkiin muistomerkkinsä.  Nyt hylytkin oli huomioitu Cuxhavenin toimesta ja olivat saaneet oman museonsa. Hyvä.

 

IMG_2702.jpg

Kotikatu, jonka hylkäämme huomenna kello 8.00

 

 

torstai, 17. elokuu 2017

17.8. Moottori käy

20170815_120714%20%281%29.jpg

Uupunut polttoainekuski, Yksi kanistereista puuttuu...

17.8. Cuxhaven

 

Matka Cuxhaveniin kesti paljon pidempään kuin olimme ajatelleet. Lähdimme Borkumsta illalla kello seitsemän. Matka oli niin pitkä, että siihen mahtui sekä myötä-, että vastavirtaa. Olimme perillä seuraavan päivän illansuussa kello viisi, siis eilen. Olin keittänyt kattilallisen turskakeittoa, mukaan oli otettu myös kolme levyä suklaata, kuusi banaania, kilo omenoita, keitetty neljä munaa ja tehty kuusi juustovoileipää. Eväät olivat lopussa, kun Cuxhavenin venesatama tuli vastaan.

Borkumista lähdettäessä naapuriveneen miehistö luki myrskyvaroituksia saksalaisilta sääsivustoilta. Kysyimme satamakapteenilta säätilaa, hänen mukaansa oli jotain pientä tuulta ja mahdollisia ukkospuuskia odotettavissa, mutta kuka tietää, ehkä tulee ehkä ei. Sää ei suotta ole ihmisille rakas puheenaihe, se on niin oikullinen. Kapun sääkartat eivät luvanneet muuta kuin sopivat länsituulet.  Todellisuudessa ajoimme moottorilla koko matkan. Ei tuulen häivääkään, ei ukkosia, ei sateita.  Kartat olivat profetoineet ainakin sadekuuroja.

Ei paljon surettanut Borkumista lähteminen. Venesatama oli puolentunnin juna-tai bussimatkan päässä kaupungista. Suihku ja vessa (1kpl) olivat parakissa, jossa tuskin mahtui kääntymään. Veneille tarkoitettua polttoainelaituria ei ollut ollenkaan. Kaupoista puhumattakaan.  Satama oli kuulunut armeijalle, ja paitsi sataman se oli lähtiessään jättänyt jälkeensä kaikki varuskunnan rakennukset. Mustat ikkunat ja ympäriinsä sirotellut pääsykieltotaulut saivat koko alueen tuntumaan kolkolta. Oli vaikea uskoa, että saaren toisessa päässä kukoisti pieni turistiparatiisi.

Dieselin kuljettamiseen yli kilometrin päästä kottikärryillä kuluttikin lähtöpäivästä muutaman tunnin. Se kuljetettiin kottikärryillä 20 litran kanistereissa. Oli kuuma päivä, kerrankin, ja sadan litran työntäminen veneelle sai Kapun hikirauhaset toimimaan. Kanisterit oli vielä keinoteltava veneeseen joka ui syvällä laiturista kahden muun veneen välissä. 

Yö meni mukavasti. Kalastajaveneitä oli väisteltävä, mutta muuten yö oli rauhallinen. Purjeita ei päästy nostamaan, joten ei tarvinnut ajatella edes tuulen mahdollista kääntymistä.

Päivä oli kuuma ja tuuleton. Kapu istui perässä ja piti vahtia. Matka ei loppupäässä edennyt millään. Virta oli niin voimakas, että moottoriparkamme jaksoi vetää meitä eteenpäin vaivaiset kaksi solmua tunnissa.  Siitä tuli ylimääräistä matka-aikaa runsaat neljä tuntia.

  Cuxhavenin veneklubin ravintolassa istui  illalla mies, joka melkein nukkui ruoka-lautasensa eteen. Ei tehnyt mieli tilata kahvia ja calvadosta,

IMG_2693.jpg

Aurinko nousi aamulla viidenmaissa taas kerran. Öljytorni katselee.