sunnuntai, 17. heinäkuu 2022

Ja kotona päättyi ja kesä alkoi

lauantai, 15. tammikuu 2022

2020 jäi välikesäksi

20190811_192942.jpg

Helsingissä

 

Lukijat odottivat vuoden 2020 hienon kesän venematkamme blogien ilmestymistä. Valitettavasti kapteenimme loukkaantui vakavasti pudottuaan veneestä. Hän ei pudonnut veteen, vaan veneen odottaessa veteenpääsyä talvehtimispaikalla kannelta maahan. Kesän venematka jäi suorittamatta. Katselimme joskus kaihoten muiden klubikavereiden lähtöä aurinkoiselle merelle hienossa purjehdussäässä.

Odotamme kapteenin  tervehtyvän ja olevan kävely- ja purjehtimuískunnossa ensi vuoden purjehtimiskauteen mennessä.

Siihen saakka - pysykää terveinä ja eläkää hyvää koronakauden elämää.

20190825_083648.jpg 

sunnuntai, 18. elokuu 2019

17.-18.8. Näkemiin ensi vuoteen

 

20190819_152254.jpg

Syksy on tulollaan, mutta juhannussalko vielä sinnittelee.

17.-18.8.19 Maarianhamina

Maarianhaminan länsisatama on korkeatasoinen, kalliilla rakennettu kompleksi, jossa on jokaisena viikonpäivänä lämpimät isot saunat, pesuhuoneet, hiustenkuivaajat, kymmenen vessaa, pesutupa, mahtava vanha, hirsinen klubirakennus, jossa mainio ravintola, ja muutamia matkamuisto- ja varusteliitereitä, jotka nyt ovat jo kiinni.  Osa rannan rakennuksista kuuluvat purjehdusseurojen hallintaan. Satama palvelee pääasiassa veneklubien jäseniä ja vieraslaituriin kiinnittyvät on vain mausteena ja rahantuojina.

Kapteenilta meni koko eilinen päivä Ahvenanmaan uusitussa merimuseossa ja Pommern – purjelaivalla, joka sekin on peruskorjattu.  Tällä kertaa miehistö osallistui vierailuun. Korvakuulokkeet ja infopaperin käteen antanut nuori nainen ei tiennyt, kuinka ansioitunut merimuseoiden tuntija hänellä oli edessään. Kapteeni käy aina merimuseossa, mikäli sellainen on kaupungissa.

 1800 – luvun valtameripurjehdus oli rankkaa ja merille pyrkineet nuorukaiset tunsivat nahoissaan vanhempien kollegoittensa simputuksen.  Laivapojat joutuivat usein vanhempien miesten petiä lämmittämään eikä silloin puhuttu alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vanhemmat ajattelivat, että kun heitäkin oli simputettu niin kyllä heilläkin on oikeus vähän huvitella. Niistä sisäänlämpiävistä työleireistä oli eksotiikka kaukana. Tarkennukseksi, nämä tiedot eivät olleet eräisin Pommernin yleisöesitteessä.

Onko aika miettiä mitä tämän vuoden kesäpurjehduksesta jäi mieleen? Kierrokseemme kuului useita 8-10 tunnin matkapäiviä, joista useimmat ajettiin vastatuuleen moottorilla. Vaikkei matkustaminen ollut pahimmasta päästä. Ne kävivät voimille, vaikka tuulet eivät olleet liian kovia ja loppujen lopuksi sadetta saatiin vain vähän.  Paluumatkalle ei ollut hyviä matkakohteita tarpeeksi tiheästi, vaan jouduttiin kuluttamaan sekä henkisiä, että fyysisiä voimavaroja pitkiin siirtymisiin.  Ruokatarpeita piti varata runsaasti, jotta saatiin sapuskaa niiksi päiviksi, jolloin jäätiin ankkuriin jonnekin lahden poukamaan tai pieneen maalaiskylään, jonka palvelut olivat automatkan takana. Pitkä matkapäivä tarvitsi ainakin yhden lepopäivän, mieluusti kaksikin. Tuulet olivat huonot, ellei perin kehnot. Helsingistä Vaasaan kuljettaessa tuuli pohjoisesta ja Örnsköldevikistä, Gävleen tuuli puhalsi etelästä.

Aikaisempien vuosien purjehdukset olivat kiinnostavampia, ehkä siksi, että Ruotsi on jotenkin kotoinen. Samaa ei voi sanoa esim. Virosta, Latviasta, Englannin kanaalin rannoista tai Irlannista. Kotoisuuteen voi vaikuttaa myös se, että olemme jo sinut veneen kanssa, ja miehistö pysyy lestissään. Jäin kaipaamaan eksotiikkaa ja haasteita, jotka olisivat herättäneet aistit ja luoneet jännitteitä

Kiertelemme näitä etelärannikon satamia, jotka ovat vanhoja tuttuja teillekin uskolliset blogin lukijat.  Vaikka menee vielä noin viikko ennenkuin olemme kotisatamassamme lopetan blogin kirjoituksen tältä vuodelta tähän.

Hyvää loppukesää

S/Y Alikin kapteeni ja miehistö

20190825_083648.jpg

perjantai, 16. elokuu 2019

16.8. Armas Ahvenanmaa

20190816_180626.jpg

Tultiin yhtä jalkaa satamaan vanhan kaverinn kanssa. 

 

16.8.  Maarianhamina

Vaikka tästä on vielä aimo harppaus kotilaituriin, on kuin olisi kotona taas.  Kellon voi siirtää tuntia edemmäksi, kaupassa on taas hapanta leipää vaikka kuinka montaa lajia, voi puhua suomea eikä tarvitse piiloutua englannin kielen taakse, kun ne näkee kumminkin, että me ollaan suomalaisia.

Olkoon tämä viimeinen yhdeksän tunnin purjehduspäivä, ne ovat auttamattoman kyllästyttäviä. Nytkin purjeella pääsi, mutta samalla joutui olemaan kallellaan olevassa veneessä, jota aallot ryskyttivät epäsäännöllisesti.  Aaltoja ja sadetta riitti sen verran, että kannella pääsi kastumaan.

Aikani kuluksi kirjoitin lista mitä tapahtuu ennen kuin vene saadaan irti laiturista

1. Puetaan päälle. villahousut + t-paita + villapaita +tuulihousut+ tuuliliivi + tuulitakki + pipo + hanskat + sukat + merisaappaat + aurinkolasit.

2. Poistetaan sähköjohto laiturilta ja tuodaan veneeseen

3. Poistetaan suojukset navigointivälineistä+ syvyys- ja nopeusmittareilta

4.. pannaan päälle autopilootti, GPS ja mittaristo

5. Tarkistetaan, että ikkunat ovat kiinni (on huonoja kokemuksia avoimista ikkunoista merellä)

6. Mikäli tuulta odotettavissa ( toivotaan) Kapteeni valmistaa ison purjeen

                             - poistaa suojukset ja siteet purjeesta

                             - siirtää nostimen vaijerin puomin päästä purjeen päähän

                             - vapauttaa reiviköydet maston juuresta, että purje pääsee ylös

                             -  vetää nostimesta purjeen kulman hieman ylös.

                             - kiinnittää nostimen knaapiin odottamaan nostohetkeä

7.  Kapteeni käynnistää moottorin

8.  Irrotetaan keulaköydet, joilla vene on kiinni laiturissa ja viedään paikoilleen

9. Kapteeni vetää poijuliinan sisään ja alkaa peruuttaa venettä ulos paikaltaan

9. Nostetaan lepuuttimet ja viedään ne Kapteenille, joka panee ne peppunsa alla olevaan takavarastoon

 

Laituriin kiinnittyminen on sitten oma operaationsa, Tänään se meni näin:

 Seisoin veneen ulkopuolella honteloilla rappusilla köysinippu kainalossa ja odotin, että vene lipuisi kyllin lähelle, ja ylettyisin hyppäämään laiturille enkä suistuisi veteen. Sitten salamannopeasti säntään köyttämään ensin tuulen puoleisen köyden lähimpään tolppaan, knaapiin, renkaaseen tai mihin tahansa, joka olisi näköetäisyydellä ja joka pidättäisi venettä sen aikaa, että ehtisin siepata toisen köyden kaiteelta saadakseni sidotuksi veneen keulan kiinni molemmin puolin.

 Sitten Kapteeni tulee perästä ja aletaan asettaan venettä suoraan ja kyllin lähelle, että sinne pääsee sisään ja ulos, siis nokkatikkaita. Vähän aikaa siinä menee, mutta lopulta kaikki on valmista ja voidaan ottaa pois märät vaateet. Sitten nautitaan virvoke.

20190721_222804.jpg

 

torstai, 15. elokuu 2019

15.8. Öregrund

 

20190815_075848.jpg

Luksusversio kesän retkikohteesta

15.8. Öregrund

 

Eihän tämä tavallinen rannikon kalastajakylästä kesäsatamaksi muuttunut paikka olekaan. Huvikylällä on jo pitkät juuret. Kun öregrundilainen raudan vienti loppui 1700 luvun lopulla, Tukholman raharikkaat huomasivat kauniin paikan ja alkoivat ostaa kalastajien asuntoja ja rakentaa sinne kesähuviloitaan.  Öregrund on kuulemma Ruotsin parhaiten hoidettu puurakenteinen kylä.

Eli sama ilmiö kuin Suomessakin. Suomen tuhannet kesämökit ovat jossain järven rannalla, jossa vaaditaan ehdottomasti oma rauha ja naapuriin mahdollisimman pitkä matka, tai ainakin näköetäisyys. Öregrund on ennallaan säilytetty pikkuinen kylä, kiemurtelevine katuineen yhtenäisine taloriveineen, kirkkoineen kahviloineen, ja satamabulevardeineen.  Täällä perheet tuntevat toisensa jo vuosien takaa. Tulevathan he uskollisesti omalle mökilleen. Olin jo ounastellutkin, että päinvastoin kuin suomalaiset, ruotsalaiset eivät halua olla yksin. En kuitenkaan arvannut, että yhdessäolo menee niin pitkälle, että lomakylätkin ovat yhteisiä. Retkipenkit, joita on kaikkialla jokien varsilla, puistoissa metsäpolkujen varrella etc. ovat vain pieni osa ruotsalaisesta halusta olla yhdessä, mysigt.

Nyt tänne pyyhältävät veneiden omistajat. Tukholmasta pääsee tänne purjehtien kuudessa tunnissa, nuoriso kavereineen aautoillaan viikonlopuksi.  Pensionaatteja on, joka toisessa talossa ja matkamuistoja myydään infotoimistossa. Kylässä on vain 1500 pysyvää asukasta, mutta on oma systembolaget.

Meillä on ollut aurinkoinen, lämmin, tuuleton lepopäivä Ruotsin matkaosuuden lopettajaisiksi. Kapteeni ei halua poistua satamasta. – On niin kiva katsella laivoja, hän kuittaa. – Tai lentokoneita, hän muistaa lisätä.

Tarkkailimme, kuinka kesäkylää riisutaan talven tuloa odottamaan. Sesonki on ohi. Vaatekaupoissa on 40% alemyynti, Koristeveneet nostetaan rekkojen lavoille ja jotkut rannan palveluntarjoajista ovat jo panneet ovet lukkoon.

Mitä tulee sataman palveluihin, ne ovat hyvät. Kaikki mukavuudet, puhtaat suihkut ja vessat, pyykkikoneet. Vuorokausivuokra oli nyt 300 kr, mutta ilmoitustaulussa luki 500 kr. Siis se sesonkiaikana.

Joskus voisi vierailla Öregrundia astetta korkeammalle tasolle kurkottavassa Vaxholmissa. Se on tässä lähellä.  Siellä on sama meiniki ja 100 venepaikkaa!

 

20190815_074216.jpg

Pekka Pouta matkalla ennustamaan kaunista säätä sarvet ulkona!

.