Rouvat keskustelevat huolestuneina maidon kuluttajahintoihin kohdistuvista korotuspaineista.

4.8.

Tiistai

Lyrestad

Lyrestadin vieraslaiturissa oli vain yksi moottorivne ja iso sisävesipaatti nimeltä JOH 613.

     Kapu päätteli, että se on joku uskonnollinen laiva, jonka nimi on Johanneksen ilmestys luku 6 jae 13. Googlasin heti mitä jakeessa 13 sanotaan. ”Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunapuu varistaa rakileensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa. ” Mitä se merkitsi? Lupasiko laiva Lystadille katalaa loppua?   

 

     Oli ollut ensimmäinen aurinkoinen päivä ja meillä oli kova jano. Menimme vieraslaiturilla olevaan punaiseen latoon. Se oli kotiseutumuseo. Olutta sieltä ei saanut. Apupoika, jolla oli finni poskessa, korvarengas ja pehmeälihaiset posket neuvoi kävelemään katua eteenpäin. Toisen poikkikadun alkupäässä on pizzeria, sieltä saa. Katu oli pitkä ja jano yltyi. Molemmin puolin sitä oli omakotitaloja, joissa siistit puutarhat, mutta ei ketään missään. Kaupungissa oli pysähtynyt tunnelma kuin teatterin lavasteissa.

 

     Pizzeriaa piti balkanilainen hontelo rasvalettinen mies, jolla oli kultahampaita ison nenän alla olevassa pienessä suussa. Otin Palermo pizzan ja Mariestad oluen. Kapu otti Rooman ja Mariestadin. Istuimme ulos kadun viereen katselemaan kaupungin tyhjää pääkatua. Oikealta ilmestyikin kolme miestä ja kiinalainen tyttö joka käveli kolme metriä miesten takana.

 

     ”Tuo mies on joutunut matkustamaan pitkälle löytääkseen naisen. Kuuluukoohan hän tuolle vanhemmalle vai nuoremmalle”, aprikoin.

 

     ”Kylän tytöt eivät ole huolineet, on ollut pakko mennä sinne asti, jossa huolitaan”Kapu kuittasi.

 

     Sitten tuli kolme samanvärisiin toppeihin pukeutunutta naista. ”Arabeja”.Kapu luokitteli salamannopeasti.

 

    Sen jälkeen tuli kahvilatarkkailijan unelma, auto, jossa oli kuormana iso renesanssikaappi, piironki, piano, nojatuoli ja rahi. Auto pysähtyi lähimmän omakotitalon eteen. Yksi miehistä meni koputtamaan ovelle, mutta häntä ei laskettu sisään. Muut purkivat kadulle ensin yhden hienon nojatuolin ja sitten pianon penkin ja viimein pianon. Piano kannettiin sisään, sitten kun talon rouva oli löytynyt. Tai neljä viidestä miehestä kantoi, viides istui tiellä olevaan laiskanlinnaan ja alkoi puhua kännykkään. Rouva tuli ulos, asetti miehet vierekkäin ja otti heistä kuvan.

   

     Eipä aikaakaan kun katua käveli noin viisvitonen harmaatukainen laiha mies, joka talutti koiraa. Hänen edellään kulki viimeisillään raskaana oleva iso ja roteva nuori nainen. Tulivat pizzeriaan.

     ”Kakkoskierros”, kuiskasin Kapulle.

     ”Mitähän toi mies tuumaa, kun vaimo vaatii sitä yöllä vauvaa kanniskelemaan?”Kapua nauratti, vahingoniloisesti.

 

     Rolaattorilla liikkuva vanha mies töpötti tyhjää katua alas jonnekin kauas.

 

      Götan Kanavan mainoslehtinen houkuttelee matkaajia pysähtymään Lystadissa.”Osta antiikkiesineitä ja kotiinsi somisteita, löydä suosikkikahvilasi ja ja nuku hyvin hotellissa tai Bed and Breakfast paikassa. Kotiseutuyhdistyksellä on museo vanhan sataman varastossa. ” Se ei kertonut mitään kaupungin kafkamaisesta tunnelmasta ja tyhjästä vierassatamasta josta puuttui kaikkien aikaisempien vierassatamien tukipylväs, olutkrouvi

 

                                                                           ********

     Laskimme mäkeä alas veneellä kaiken päivää. Se oli helppoa ja mukavaa. Kanava halkoi vauraita maalaismaisemia. Lehmät pitivät seuraa toisilleen herkullisen kanavanrantalounaan jälkeen. Kanavan rantoja pitkin pyöräileminen on suosittua. Polku on tasainen, ja noin parin kilsan välein on majataloja ja kahviloita. Veneilijät ovat kadonneet maisemista. ja sulkuihin pääsimme yksin. Kahdestakymmenestä yhdestä sulusta on jäljellä enää kahdeksan. Götan kanaali päättyy pian. Suunnittelimme yrittävämme huomenissa Mariestadiin.

 

                                                                     **********