Vuoden 2019 purjehduskausi on alkamassa

Kaunokainen on astumassa veteen.

3.7. Tallinna

Tämänvuotinen purjehduskausi avattiin naapurikansan pääkaupunkiin suuntautuvalla  matkalla.  Oli suunnitteilla ystävätapaamisia matkan alkajaisiksi.

 Vene oli nipin napin saatu purjehduskuntoon. Kapteenin talvikauden kestänyt entisöintiurakka saatiin päätökseen noin neljätoista tuntia ennen lähtöä. Lähtö myöhästyi tunnilla ja Kapteeni odotti gastia klubiin ovella meritakki päällään ja pipo sojottaen. Lämmintä oli noin 20 astetta.  Lähtöhetkeä oli selvästi odotettu siitä päivästä lähtien, kun vene oli viime vuonna maihin nostettu.

Kun Harmajasta oli selvitty, alkoi varsinainen haipakka. Tuulta oli noin 11 m/s ja, jos purjehdittiin vähän vinoon varsinaisesta kohteesta, päästiin lähes kahdeksaa solmua.  Niin päätettiin ja uusi isopurje pani parastaan. Vene kulki kylkimyyryä styrpuurin halssilla lähes veden rajassa. Se halkoi aaltoja kuin parsinneula sarkahousuja. Kabiinissa kaikki irti lähtevä kerääntyi veneen paapuurin laidalle. Kaappien ovet aukesivat ja kattilat syöksyivät ulos piilostaan metelöimään kuin rumpuorkesteri. Miehekäs tömähdys vapisutti runkoa tuon tuostakin. Kapteeni oli ruorissa parissa hetkessä varsin märkä, ja perille tultua aivan märkä. Perille ei tietenkään päästy tätä vauhtia. Kolmeksi tunniksi piti vielä kääntyä vastatuuleen. Silloin vasta vettä saatiinkin, nythän aallot tulivat suoraan edestä.  Tätä ei avotilassa istuva ruoria pyörittävä märkä kapteenikaan kestänyt vaan puki päälleen villapaidan.

Olimme perillä kello puoli seitsemän illalla sisäelimet vähän sekaisin. Gastilta meni pääkin sekaisin kun hän huomasi, että keulakannen luukku, jonka alla olivat vuoteet oli jäänyt raolleen ja koko peti oli merivedessä huolellisesti liotettu. Vettä oli myös punkan alla olevassa tavaratilassa. Sen lisäksi oli maston juuresta suihkunnut vettä salonkiin, styrpuurin puoleinen sohva oli märkä, pöydällä lainehti litra vettä, ylimääräinen oli roiskunut lattialle.

Ei maistunut ruoka eikä viini. Jääkaapista gasti haroi tehdasvalmisteisen kaalilaatikon, joka kauhottiin melkein suoraan paketista. Kun päämakuuhuoneeseen ei päässyt, siirryimme vierashuoneisiin, josta löytyi kaksi kuivaa tyynyä ja vieraspeitot.

Onneksi Tallinnan vanhassa satamassa on hieno pesula, jossa vuodevaatteet pestiin ja pyöritettiin kuivurissa. Patjat on nostettu kannelle kuivumaan.

Näytämme lähinneuroä joltain räsyjengiltä täällä jättikokoisten veneiden lomassa. Satamassa on isoja veneitä, joissa ei tunnu asuvan ketään.Johtunee kait hinnoistakin. Tämä on kallein tapaamamme satama (45 euroa)

vene on talven aikana saanut uudistetun ohjauspylvään