IMG_1075.jpg

Paikallinen katajan sukulainen kituuttaja

17.-18.7. St. Helier

 

Ilmoittauduimme satamakapteenin toimistossa aurinkoisen mutta tuulettoman matkapäivän jälkeen. Toimiston hoitaja istuu tietokoneensa ääressä valmiina rekisteröimään uudet tulokkaat, tänne itsehallintoalueelle, jossa on omat rahat ja omat lait.

- Onko teillä veneen paperit mukana? tietokoneen ääressä istuva jerseyläinen vaaleaverikkö kysyy. Hämmästymme. Eikö tänne pääse ilman papereita. Tämä on tietysti veroparatiisi ja rahanpesumekka, ja me olemme resuisia, köyhiä turisteja, mutta voisivat he olla vähän hövelimpiäkin. Heti paperit esiinkö? Katsomme toisiamme hämillämme. Ei meillä ole edes henkilötodistuksia mukana. Kaikki on veneessä.

- Niin, olisi paljon helpompaa kirjoittaa tietoja ylös. Ulkomaalaiset nimet ovat niin hankalia.

- No sitten, antakaa kynä ja paperia niin kirjoitan ylös kaiken tarvitsemanne. Lupaan salamana

- Veneen nimi, kotipaikka, omistajan nimi, syntymäaika, osoite. Hän latelee

Kirjoitan kaikki paperille.

- Mikä tämä Helsinki on? Missä se on?

- Suomessa, Finland.

Hän tutkii tietokonettaan. Sieltä ei löydy Suomea, eikä Finlandia. Satamakapteeni tulee apuun.

- Meillä ei ole käynyt koskaan yhtään suomalaista. Sen tähden Finlandiaa ei löydy meidän listoista.

-  Helsinki on pääkaupunki, sanon. -  Suomi on Euroopan unionin jäsen, muistutan. Nainen katsoi ihmeissään. – Niinkö?

Satamakapteeni ryhtyy kiillottamaan toimistonsa mainetta. – Olen ajatellut panna poikani suomalaiseen yliopistoon. Onko siellä vaikeaa kestää talven pimeyttä? Tuleeko siellä masentuneeksi?

Vakuutamme, että ellei hän pane poikaansa Lapin yliopistoon, poika ei joudu kestämään kaamosta. Päinvastoin talvella on mukavaa.

Granvillessä ilmoittautuessa oli samanlainen ongelma. Kesätöissä oleva opiskelija ei juuri englannin sanaa sanonut. Eikä heidänkään tietokoneeltaan löytynyt Finlandia. Sitä kummallista maata ja sen pääkaupunkia etsittiin edeskäypien avustuksella. Onneksi Kapun sukunimi ei ole esim. Väänänen. Ilmoittautuminen olisi vaikeaa.  Niiden näppäimistöstä ei löydy pilkullisia kirjaimia.

St Helierin satama on matkapurjehtijoiden lepoetappi. He tulevat illalla ja lähtevät aamulla, kun vettä on tarpeeksi, että pääsee kynnyksen ylitse. Lähes kaikki tulevat Englannista tai Ranskasta. Ehkä he myös tilaavat verovapaita virvokkeita matkaevääksi, tämä on verovapaa satama.  Tilauksen saa jättää sataman aidassa riippuvaan postilaatikkoon ja ostokset tuodaan suoraan veneelle. Ostosten tekeminen on tullut kannattavaksi, nyt kun punta on sukeltanut lähelle euron arvoa. 

Bailwick of Jersey on myös  suosittu rahasatama. Sillä on maailman neljänneksi suurin kansantulo (40.000 USD/hlö), josta 50 %tulee rahoitussektorista.  Jerriasin kieltä ei tarvitse osata, englannilla pärjää. Maalla on kaksi kansallislaulua: Good save  the Queen ja Ma Normandie.  Millähän perusteella esitettävä kansanlaulu valitaan?

IMG_1132.jpg