Isovanhemmat, eväät, ja rantapallot mukaan!

1.7. Trysunda

Korkea rannikko,eli Höga Kusten, johon Trysundan saari kuuluu Ruotsissa, ja Merenkurkun saaristo, johon Rönnskärin saariryhmä kuuluu Suomessa, ovat yksi Unescon luonnonperintökohteista. Korkea rannikko/Merenkurkun saaristo hyväksyttiin luonnonperintökohteeksi, koska se on erinomainen erimerkki maapallon historiasta. Siellä geologiset muutokset ovat selvästi havaittavissa.

Maailman korkeimmalla oleva rantaviiva on 286 metriä meren pinnan yläpuolella Skulebergetissä. Merenkurkun alavan saaristomaiseman korkein kohta on vain 20 metriä merenpinnan yläpuolella.  Eli Ruotsissa maa-alue ei kasva, koska rannikko on lähes pystysuora, mutta Suomessa maa alue lisääntyy merenpohjan alavuuden vuoksi.

Kohta päästään maitse merenkurkun ylitse Ruotsiin.  Jääkaudet ovat jäämassoillaan painaneet maaperää alaspäin ja nyt jään sulamisen jälkeen maa pyrkii nousemaan alkuperäiseen korkeuteensa. Maa on noussut jo noin 500 metriä.  Aluksi maa kohosi nopeasti, nyt se kohoaa noin 1 cm vuodessa  eli n. 150 jalkapallokentän verran.. Yhden metrin nousuun kuluu  noin 100 vuotta. Maantie Ruotsiin avataan siis noin vuonna 4000.

Haavainto-opetusta meren pinnan laskemisesta saimme Trysundan kalastusmuseossa olevista vanhoista valokuvista. Kylä on muuttunut huimasti viimeisen sadan vuoden aikana. Se on kooltaan kasvanut sekä laiturit ja venevajat, jotka ennen olivat rannassa ovat nyt kuivilla

Trysundan etelärannalla on komea pirunpelto, jonka jäätikkö on sulaessaan jauhanut. Kallioista on lohjennut paloja, jotka meren pohjan ja jään puristuksessa ovat jauhautuneet pyöreiksi, paikoin tasakokoisiksi kiviksi jotka ovat ajautuneet rannikolle meren vetäytyessä.

Saaren poukamissa on keltahiekkaisia, kivettömiä hiekkarantoja, joihin tultiin laivalla puolen suvun kanssa viettämään päivää. Niin kuin tänäänkin, kun epäluotettava sääprofeetta lupasi kymmentä lämpöastetta ja saatiin yli kaksikymmentä.

Onneksi saatiin oma hiekkaranta!

Hiekkarannan kupeesta löytyi ihmeellinen ruostunut rautahökötys joka insinööriystäväni tarkastettua sen, ilmeni höyrykoneeksi ja onkapannuksi.  Kaksi talonpoikaa löysi rautamalmia Trysundasta noin 1880 luvulla. Malmin työstäminen osoittautui kuitenkin hyvin hintavaksi ja miehet myivät kaivosoikeutensa jo kaivostoimintaa harjoittavalle naapurisaaren liikemiehelle.  Malmia kaivettiin noin kaksi vuotta ja sitä kertyi 457 tonnia. Malmi ei ollut kuitenkaan kylliksi rikasta, joten sen louhinta lopetettiin parin vuoden kuluttua. Muistoksi jäi ruostunut onkapannu, jota ystäväni tutki hartaudella. Nyt se on muuttunut nähtävyydeksi. Sinne johtaa viitoitettu polku.

Blolider - Munktell Eskilstunasta