Urk%20008.jpg

Satamassa on paitsi huviveneitä myös pari telakkaa

 

24.9.

 

Torstai

 

Urk

 

Olemme sattumalta törmänneet yhteen Frislandian ellei koko Alankomaiden omituisimmista paikoista. Nykyinen hyvinvoiva kalastuskaupunki omistaa maan suurimman kalastuslaivaston ja yli kolmannes koko maan kalasadosta tulee täältä Urkista. Kaupungin kylkeen on rakennettu kalankäsittelylaitukset ja täältä lähtee tonnikaupalla kalaa päivittäin ympäri maan.

 

Nykyisin kaupunki on jo kytetty mantereeseen, mutta alunperin se on ollut saari, jolla on asuttu jo 1000-luvulla. Lopullisesti se yhdistettiin mantereeseen vasta v.1939 . Eristyksissä olleelle saarelle on kehittynyt oma murteensa. Väestö on arvokonservataiivia ja hyvin uskonnollista. Laskin äkkipäätä kahdeksantoista kirkkoa tästä pikkukaupungista.

 

Hollantilainen kansallispuku on saanut vaikutteensa urkilaisten perinnevaatteista. Näillä on omat laulujuhlansa ja kirkoissa lauletaan kahdesti viikossa paikallisia kansallislauluja. Jokainen urklainen osaa laulaa.

 

Raatihuoneen edessä on pyöreä kivi. Ihan samanlainen jota Suomen kamara on täynnä. Koska turisti-info oli siinä vieressä kävin kysymässä sieltä syytä, miksi kivi on niin hienolla paikalla. ”Se on jääkautinen kivi,” tyttö kertoi ylpeänä. ” Meillä on toinenkin, se on tuossa ihan rannan tuntumassa melkein veden alla, mutta kyllä se sieltä näkyy. Sekin on jääkaudelta”.

 

Meni sormi suuhun. Kannattaisiko meidän alkaa myydä jääkautista maaperäämme harvinaisuuksiksi ulkomaille? Meressä oleva kivi ei ole kuitenkaan mikä tahansa kivi. Sieltä tuodaan kaikki syntyvät vauvat. Isä ja äiti menevät kivelle ja isällä on avain, jolla hän avaa kivioven ja ottaa lapsen mukaansa. Kiven avain haetaan Schotlandista, joka on läheinen saari. Kiveen pannaan lapsen tilalle tytöstä yksi guilden ja pojasta kaksi. Näin syntyvät kuitenkin vain urklaiset lapset. Ulkomaalaiset syntyvät kaalinpäistä.

 

Kaupungin vanhassa osassa aivan rannan tuntumassa on tunteikas patsas. Merelle katsova nainen odottaa siellä miestään ja poikiaan kotiin mereltä. Patsasaukion laidat ovat täynnä muistolaattoja niille miehille jotka ovat jäänneet oikukkaan Pohjanmeren aaltoihin. Vielä nytkin hukkuvat kalastajat saavat nimensä laattaan. Kalastus on vaarallinen elinkeino.

 

Koko päivän satoi kaatamalla ja tuuli niin, että meinas vantit irrota. Oltiin onnellisia ettei oltu urklaisia kalastajia ja kellittiin veneessä. Kapu osti lämmittimen.

 

                                                                               ***********

 

Urk%20006.jpg