20180812_100152.jpg

 Kapteeni on pikakäynnillä salongin perällä.

19.8. Kärdla

 

Kuivastusta aamulla lähdettäessä oli mainio purjehdussää. Puolipilvinen, laitamyötäinen tuuli, ja parikymmentä astetta lämmintä. Lännestä purjehti tosin mustia pilviä, mutta ne ehtivät jo hajota ennen kuin polttoainelaiturista oli päästy Väinanmerelle.  Purjeet pulleina ja Kapteeni hyväntuulisena kynsimme avomerta. Arvioitu saapumisaika Kärdlaan oli neljän maissa itapäivällä.  Kaikki meni nuottien mukaisesti kello puoli kahteen.  Meri näytti taas oikukkuutensa ja tuuli nousi ilman varotuksia ja samalla puhkesi kunnon sade. Kurssikin muuttui ja tuuli kääntyi silloin vastaiseksi. Kapteeni ei ollut varautunut muuttuviin sääolosuhteisiin ja ehti kastua, ennen kuin sadevarusteet oli saatu kannelle ja puetuksi päälle. Tuuli puhalsi aallot korkeiksi ja silloin tällöin taivaalta tuli napakoita vesikuuroja. 

Miehistö yritti pysyä sohvalla pitkällään aaltojen heitellessä venettä.  Kapteeni istui ruorin takana ja kävi hippakisaa aaltojen kanssa jalat märkinä.  Pian aallot ylettyivät yli veneen ja kastelivat kaiken mennessään. Riiasta ostamamme kahvipannu lensi lattialle ja meni rikki, kirjat putoilivat kirjahyllystä ja kaasulieden alla olleet tarjoiluvadit vaeltelivat lattioilla.

Parhaassa myllläkässä piti keulapurje vetää sisään ja käynnistää kone. Miehistö väänsi käynnistysavaimesta ja sai tulokseksi puhtaan nollan. Kone ei käynnistynyt. Kapu ei heti uskonut vaan vaati muutaman lisäyrityksen ennenkuin hän vääntyi ruorin takaa, väistellen veneen vääntelemistä, ja laskeutui salonkiin purkamaan koneen koppaa päästäkseen itse asiaan. Miehistö puri kynsiään keinuvalla kannella. Mutta oi! Viiden minuutin odottamisen jälkeen kone käynnistyi, ihmemies MacGyver , linkkari ja pätkä rautlankaa oli pelastanut meidät. - Mikä oli vikana?kysyin. - Starttimoottori ei saanut sähköä. Ei siihen tarvittu kuin pätkä sähköjohtoa ja linkkari, jolla johto kuorittiin. Kato, niinkuin ennen autoja varastettiin.

Perille toki päästiin, mutta vasta puoli kuudelta. Miehistön pää oli sekaisin keinumisesta ja Kapteenin sänkiset posket olivat kuopalla väsymyksestä.  Nuori satamakapteeni pyöräili tomerasti näyttämään meille venepaikan puolityhjässä satamassa.  Vene kiinnitettiin ja paitsi kahvipannu, vahinkoihin laskettiin myös kadonnut keulalepuutin, jolla suojattiin veneen keula mahdollisilta törmäyksiltä. – Jäädään tänne pariksi päiväksi, kapu huokasi, kun maksoimme laiturimaksua. Kalleinta koko Virossa (30 euroa)

 

Tuulee ja aallot keikuttaa venettä, mutta onneksi ei oo kylmää.

20180806_211054.jpg