Pilssissä kelluva pesusieni ja muovippurkki.

 

5.5. Amsterdamiin

 

Jätimme Almarkiin häviämättömän muiston.  Kapu karautti sivutuulen auttamana ruosteisen keula-ankkurimme Alkmaarin vierassataman puiseen kiinnityspollariin.  Siihen jäi melkoinen kolo.  Vierassatamassa meitä odotti tilapäiskotimme koko asujaimisto, rouva Hennie, Martin, Elfira, Hanyo, ja Hennien ystävätär Irene.  Vene oli täpötäynnä, kun lähdimme kohti Amsterdamia. Oli kansallinen vapaapäivä, paitsi helatorstai oli myös Amsterdamin vapautumisen vuosipäivä. Veteraanit juhlivat laitureilla entisöityine jeeppeineen. Oli aurinkoista, mutta tuuli oli vielä viileä.

Useimmat mukana olleista eivät olleet olleet ennen purjeveneessä. Rouva Hennie oli joskus nuoruudessaan ollut purjehduskoulussa, mutta ei ollut selvinnyt loppukokeesta.   Annoin hänelle vertaistukea. Olinhan itse niukin naukin selvinnyt Kapun kirjallisesta testistä. Ajotestini hylättiin jo ensimmäisen viiden metrin jälkeen. Matkalaisten kiinnostus venettä ja ylipäätään purjehtimista kohtaan oli pohjaton.  Martin ja Elfira kävivät töissä makrobioottisessa ravintolassa Amsterdamissa ja tekivät aamuisen junamatkansa puolessa tunnissa. Nyt piti matkaan kuluttaa koko päivä. Lähdimme aamulla kello 10.45 ja saavuimme perille kello 17.45, mutta ihmeteltävää riitti. Sillat nousivat kiltisti, vaikka olimme ainoa pitkämastoinen lähestyjä. Kun poskisuudelmat oli vaihdettu ja kiitokset vuodatettu seurue lähti junalla takaisin kohti Alkmaaria. Rouva Hennie toi lahjaksi kuusi kananmunaa ja Elfira selvityksen makrobioottisesta ruokaympyrästä.  

Olimme joutuneet lähtemään Alkmaarista ilman vettä. Venevarikon vesi ei ollut juomakelpoista ja päätimme täyttää veneen vesitankit vasta Amsterdamissa.  Parit vesipullollisetkin olivat tyhjät, koska vieraamme joivat innokkaasti teetä ja kahvia. Kapu ryhtyi täyttämään tankkeja.  Istuin sohvalla ja odotin, milloin tulee valmista ja päästään kylmän kaljan kimppuun. Siinä istuessani huomasin, että yksi lattialevy oli poissa paikoiltaan, tallasin sen paikoilleen, mutta se pirulainen nousi taas ylös. Nostin levyä, ja katsoin suoraan kirkkaaseen veteen.  Veneen pilssi oli täynnä vettä. – No ihmettelinkin, kun tankit ei millään täyttyneet. Kapu sanoi rauhallisena ja ryhtyi pumppaamaan äsken sisään mennyttä vettä ulos. - Taisin avata syksyllä tankkien vesijohdon ilmanvaihdon vuoksi, etteivät talven aikana rupea kasvamaan sammalta.

Nyt Kapu aikoo maata kaljatölkki vatsan päällä muutaman päivän ja palautua melkein kolmen viikon raivopäisestä työnteosta. Oli joutunut käyttämään osan vatsankohdalle kertyneestä energiapommistakin. Oli se niin outoa eläkeläiselle. 

 

 

Martin, Hennie, Kapu,Hanyo Elfira ja Irene