IMG_0548.jpg

Joen rannat olivat täyteenrakennetut

 

20.5. 

Tulimme eilen. Satoi koko matkan milloin hiljaisemmin, milloin kovemmin. Mutta pääsimme nostamaan purjeet! Shelde – joen läntien haara oli noin puolen -kilsan levyinen ja tuuli juuri sopivasta suunnasta. Kun vielä nousuvesi lisäsi nopeuteen muutaman solmun, päästiin oikein kovaa.

Antwepeniin saapuminen on silti mutkikasta. Illalla nukkumaan mennessäni jätin Kapun salongin pöydän ääreen etsiskelemään Willemdoc´in sähköpostiosoitteita. Hänelle oli selvinnyt, että jos halusi ankkuroitua kaupungin keskustaan, oli ilmoittaututtava ja saatava saapumislupa.  Hermostuu siitä rauhallisempikin mies, kun ei voi saada saapumislupaa, kun on lähdettävä jo kahdeksalta matkaan, jotta olisi kaupungin muurilla kello 15.00 jolloin nousuvesi on korkeimmillaan ja portti avataan.  Jos siellä joku koppalakki vaatisi saapumislupaa, ei meillä olisi sellaista.  Kapun naama oli aivan kurtussa huolesta.  Matkalle sattuu lisäksi muutama pikatie, rautatie ja tavanomaisempikin silta.  Jos niillä joutuu odottelemaan voi olla ettei ehdi kolmeksi perille.  Mitä sitten?

Matkalla oli muutama muukin purjevene. Meitä oli kolme tekemässä ympyröitä suljettujen siltojen edessä. Tuli turvallisempi olo, ei ne siltavahdit voi meitä kaikkia täällä seisottaa.

 Joen rannat olivat teollisuuden täyttämiä mitä lähemmäksi Antwerpenia tultiin.  Kapu laski ainakin viisi öljynjalostamoa yhden atomivoimalan ja kaksi konttiterminaalia. Voimalinjat risteilivät joen yli puolen kilsan välein. Teollistuneen Euroopan takapihan kautta sitä tultiin.  Olimme kaupungin muurin luona kello 14.45. radiopuhelin auki odottamassa avautuisiko ovi meille. Puhelin rätisi ja paukkui ja joku puhua polotti sieltä hollanniksi. Ei me tietenkään mitään ymmärretty. Silloin toisesta purjeveneestä joku nainen sekaantui keskusteluun ja sanoi: ” Ei ne ymmärrä, puhu niille englanniksi, ne on suomalaisia”.  Kapu pääsi kertomaan että hän on ilmoittautunut ja aikoo olla kaupungissa viikon. Niin pääsimme sulkuun, jolla pidetään Amsterdamin vesi aina saman syvyisenä.  Sulun auettua, oli loppu helppoa. Paikkoja oli vaikka huru mykky.

 

  IMG_0550.jpg