IMG_2561.jpg

Suosisttelen Bryggeä turistikohteeksi, mutta tarvitset hyvät kengät ja kovat kyynärpäät. Katujakin on. Tässä kuitenkin esimerkki kanavarakentamisesta.

1.-2.8. Zeebugge ja Brugge

Vene odotti meitä uskollisena, ehkä hieman alakuloisena, Oostenden kuninkaallisessa jahtiklubissa. Laarit olivat tyhjät, ei ruuan murua.  Aamiaiseksi söimme kaksi matkan rasituksista selvinnyttä voileipää. Lähdin kauppaan ostamaa ruokaa ja kapu lähti palauttamaan autoa. Kun oli ruokaa, mutta ei autoa, lähdimme merelle. Oli kaunis, mutta vähätuulinen päivä. Kelluimme myötätuulessa kolmea solmua kohti Zeebruggea.

Olisimme päässeet sinne helposti Oostendestä myös raitiovaunulla. Belgialaiset, vaikka ovatkin riitaista porukkaa, ovat onnistuneet rakentamaan 68 kilometrin mittaisen raitiotielinja, joka ulottuu Ranskan rajalta Hollannin rajalle. Zeebrugge on radan Hollannin puoleisessa päässä, hetken päässä Oostendesta. Oli kuitenkin niin herttainen ilma, että oli ilo maata kannella ja odottaa, että tuuli työntää veneen eteenpäin kohti määränpäätä.  Olihan niitä kylmiä päiviä ollut kylliksi.

Zeebrucken satama on iso kaupallinen syväsatama. Kesti melkein tunnin, kun sukkuloimme ulkomereltä huvisatamaan, joka oli sijoitettu sataman ääripäähän. Satama rakennettiin joskus 1900 luvun alkupuolella Bryggen kaupungin uudeksi ulkosatamaksi. Nykyisin Zeebrugge on yksi Euroopan vilkkaimmista satamista.

- Mentäiskö Bryggeen? kysyin aamulla.- Se on ihan lähellä.

-Mitä siellä on?

-No sen keskusta on ainoana säilytetty keskiaikaisessa kuosissaan, ja on UNESCO:n maailmanperintökohde. Sitäpaitsi olisi hyvä tutustua kapitalismin syntysijoihin.

-Bryggessäkö se syntyi? Luulisi rahanhimon olevan peräisin esihistorian hämärästä.

-Bryggessä on perustettu maailman ensimmäinen pörssi vuonna 1309. Sen perusti bryggeläinen van de Borse - kauppiassuku. Niiden vaakunassa oli kolme rahapussia eli borse. Tosi juttu.

Olimme perillä Bryggessä noin kello kaksitoista.

 Kaupunkia kutsutaan pohjolan Venetsiaksi. Sitä halkovien kanavien rantoihin rakennetut talot, nupukivikadut, kaarisillat ja kaariportit luovatkin venetsialaista tunnelmaa, kuten myös ne tuhannet turistit, jotka vellovat kapeita, katuja. Sulloutuivat satoihin myymälöihin, joissa myydään belgialaista suklaata, matkamuistoja, lastenkenkiä, designkoruja, t-paitoja, satoja olutmerkkejä, kaikkea rihkamaa, jota turistin voi uskoa haluavan. Avoimet moottoriveneet uittavat turisteja pitkin kanavia ruuhkiksi asti. Kaikki ihan kuin Venetsiassa.  Myös kalliita koruja, designesineitä ja -vaatteita, nahkahuonekaluja, upeita käsin tehtyjä gobeliineja, taidegallerioita yms. tavaraa vaativampaan makuun löytyy myös.

Menimme lounaalle kello puoli kaksi. Kapu tilasi pastaa bolognaise ja kaksi olutta, minä cesarsalaattia ja vettä. Kun tulimme ulos ravintolasta puoli kolmelta, oli Kapu unen partaalla. Kadun toisella puolella oli puisto, jossa oli vapaa penkki. – Mene tuohon penkille lepäämään. Mä lähden kaupungille siksi aikaa, sanoin. Lupasin tulla takaisin puolessa tunnissa.

 Lähdin kävelemään takaperoisesti tuloreittiämme, mutta yht´äkkiä olin joutunut autiolle kadulle, jota tuntui jatkuvan ikuisesti. Kysyin lastenvaunuja työntävältä naiselta tietä ostoskadulle. Hän neuvoi, ja sinne oli jo pitkä matka.  Lopulta tulin keskusaukiolle, jota reunustivat upeat keskiaikaiset talot. ja joka oli täpötäynnä kahviloita, patsaita ja turisteja. -Täällä ne polttivat roviolla naisparkoja, muistelin ylittäessäni toria. Puistoa, johon olin jättänyt Kapun ei ollut näkyvissä. Minulla ei ollut karttaa, ja Kapun kännykkä oli veneessä.  Alkoi sataa. Sateenvarjo oli Kapun repussa. Aloitin umpimähkäisen etsinnän. Kello neljältä en ollut häntä vielä löytänyt, mutta aloin olla jo jossain määrin märkä. Äkkiä katu oli edessäni. Menenkö nyt asemalle, koska hän on varmaan mennyt jo sinne? Olinhan puolitoista tuntia myöhässä treffiajasta.  Vai menekö tsekkaamaan puiston, jospa hän vielä olisi siellä minua uskollisena odottamassa?  Valitsin jälkimmäisen.

Siellä aarteeni seisoi odottamassa vaaleansinisen, toiselta reunaltaan repsottavan sateenvarjon alla, eikä ollut edes hirveän pahoillaan siitä, että häneltä jäi Brygge näkemättä. Olimme jo liian märkiä turisteiksi.

Zeebryggen konttinosturit vilkuttavat jäähyväisiksi.

IMG_2547.jpg