IMG_1688.jpg

 

Alkmaar 9.5.17

 

Nicholaas Witsenin miehet toimittivat veneen veteen ilman ihmisvoimaa. Koneet hoitivat koko urakan. Pullea mies, joka ajoi trukkia, meinasi tosin ottaa ensin väärän veneen. Oikea vene kuitenkin saatiin veteen.Vene piti vettä, mutta koneesta kuului omituista kolinaa.

 – Ellei vika selviä, huomenna ei lähdetä mihinkään.

Vähintään yhtä tärkeä, mutta helpommin korjattava ongelma oli, että veneestä löytyi vain yksi ehjä viinilasi. Polkaisin kaupungille etsimään täydennystä.

 Olen saanut lainata rouva Hennien vanhaa ja ruosteista pientä pyörää, jolla hänen lapsensa ovat joskus polkeneet. Minun mitoilleni se on kuin varta vasten tehty. Nyt kun Helsinginkin katuvieriä koristavat katupyörien rivistöt, pitäisi vihreiden lähettää tänne delegaatio havainnoimaan, miten pyöräily tulee järjestää, jotta pyöräilijät säilyvät hengissä. Ensinnäkin pyörätietä saa ajaa vain yhdensuuntaisesti. Eli kadun molemmin puolin on pyörätie, jotta on mahdollista päästä kahteen suuntaan. Kenelläkään ei ole kypärää. Pyörät ovat raskastekoisia, mustia mötiköitä, joita ajetaan melko pystyssä. Näin on helppo nähdä ympärilleen. Pyörätietä ajetaan toisessa reunassa eikä kiemurrella, koska takaa huristaa pyöräilijä, joka ohittaa. Pyöräteiden risteyksissä näytetään kädellä AINA merkki mihin käännytään. Näin takaa tulevat pyörätien risteävät autot tietävät mihin suuntaan pyöräilijä on menossa. Useimmissa risteyksissä on erikseen pyöräilijöiden liikennevalot. Näin voi huoletta polkea vihreää aaltoa suomatta ajatustakaan vieressä porhaltavalle muulle liikenteelle.  Vauvasta vaariin, kaikki pyöräilevät kovaa vauhtia.

Vaikuttaa helpolta, mutta pitäisi varmaan syntyä pyörän selkään, että pyöräily sujuisi yhtä sujuvasti kuin autolla ajo.  Viimeksi tänään sain kauhukohtauksen, kun olin ryhmittynyt liikenteen keskellä olevalle pyörätielle ja viereiselle kaistalle ajoi bussi, jonka kylki parkkeerasi odottamaan valojen vaihtumista minusta noin kymmenen sentin päähän. Bussi hyökkäsi takaapäin niin hiljaa, että en edes kuullut mitään. Olin kaatua pelästyksestä. On kuitenkin syytä muistaa, että jos olisin ollut alkmaarilainen, en olisi hätkähtänyt ollenkaan. Pysyihän bussi silti omalla kaistallaan, mutta leveänä ajoneuvona täytti koko kaistan ja minä olin ohjeen mukaan ryhmittynyt pyöräilykaistan reunaan.

Joudumme huomenna lähtemään tästä mukavasta talosta. Poissa ollessamme oli yksi kanoista kuollut, mutta muuten kaikki oli ennallaan.  Rouva Hennie vei minut mukanaan TajChi tunnilleen, sen lisäksi hän mietiskelee pihakoivun katveessa päivittäin.

Syreenit, leinikit ja koiranputket kukkivat, mutta hyinen tuuli puhaltaa.

 

...

P9290012.jpg