Delfyzyis%20012.jpg

Satamatyöläinen  jolla on Kapun nenä.

 

14.9.

 

Maanantai

 

Delfizijl

 

           Aamulla menin nykerönenäisen, harmaahapsisen satamakapteenin kelluvaan toimistoon kelluvan satamalaiturin päähän selvittämään mihin on tultu.

” Mistä voin ostaa kaupungin kartan?” kysyin.

”Jaa.” hän venytteli ihmeissään, ja sitten osoitti rannan suuntaan,” tuolla rannalla on kartta josta selviää.”

Katselin rannalle, mutta näin vain sataman makasiineja. Nyökkäilin kuitenkin. '

” Onko varma etten eksy?” katselin miehen iloisesti hymyilevään naamaan.

” Tämä on pieni kaupunki, ” hän vakuutti.

 

         Oikeassa hän oli. Kaupungin keskustassa oli noin seitsemän katua ristissä. Siellä ei voinut eksyä. Siellä ei ollut juuri ketään . Kaupat aukesivat vasta iltapäivällä. Kapu löysi avoimen kirjakaupan, jossa oli suuri valikoima postikortteja ja muutama kirja. Kauppa oli samalla myös posti ja turisti-info. Turisti info oli kuitenkin kiinni maanantaisin. Kirjakaupan myyjä murtautui kuitenkin kaltereiden taakse ja etsi sieltä kartat niistä kanavista, joissa voi liikkua masto ylhäällä. Satojen kanavien maassa on myös satoja siltoja, joita ei avata ja joiden alta ei viistoistametrinen masto mahdu. Voimme jatkaa nyt vielä eteenpäin. " Tilitän heille rahat sitte huomenna.

 

        Keskustan monet liikehuoneistoista olivat tyhjiä, ja lopuissakin myytiin halpiskamaa, kiinalaisia leluja, halpoja vaatteita ja kenkiä, niitäkin 50% alennuksella. Oli turkkilais-italialinen pizzeria-ravintola ja useita turkkilaisia kahviloita. Myös vesipiippuja oli kaupan. Olimmeko saapuneet pienoisturkkiin? Löytyi myös kaksi yökereho/diskoteekkia. Olivatko ne merkki vilkkaasta yöelämästä? Delfzjilhän  on satamakaupunki. Nyt rymypaikat lepäsivät viikonlopun kahinoista, jos nyt jotain oli ollut.

 

           Kaupungin keskustorin laidalla oli avoin leipomo jonka ikkunan ääressä kaksi pöytä todistamassa, että se oli myös kahvila. Tilasimme kahvin ja capuchinon. Saimme kahvin ja teen.

 

       Kaupungin keskustan ympärille levittäytyi uinuva omakotitaloalue. Hyvin hoidetut talot ja pihat, orkideat ja taideruukut ikkunoillaan henkivät provarillista pysähtyneisyyttä. Liikenne oli ohjattu jonnekin alueiden ulkopuolelle. Maanantaina ei tapahtunut mitään.

 

      Menimme takaisin veneelle nukkumaan delfzjliläiseen malliin.

 

 

***************