4.7.Barosund

.

Jos tulomatka oli yllätyksellinen, niin oli paluumatkakin. Kapu oli tutkinut sääkartat ja tänään olisi loppuviikon päivistä ainoa, jolloin olisi siedettävä tuuli. Loppuviikko olisi sitten tyyntä ja sateista.  Alkumatka menikin hyvin. Ensin laitamyötäisessä ja, sitten Kapteenin taiteileman spiirapuomin avulla virsikirjaa, jolla oli tarkoitus kaapata kaikki ilmassa liikkuva tuuli. Pian purjeiden lisäksi otettiin kone käyttöön. Sitten oli aika järjestää spiirapuomikin paikalleen.Tuuli oli tyyntynyt. Tuokio köröteltiin ja oltiin jo noin puolimatkassa, keskellä Suomenlahtea, kun kone alkoi yskiä ja pysähtyi.

- Ollaanko me nyt ajelehtimassa? kysyin.

- No joo, mutta onneksi päästiin laivaväylän yli, etteivät tankkerit aja meitä kumoon, kapteeni rauhoitteli.

- Mitä sit tehdään, kun ei oo tuulta eikä konetta?

- Sitten odotellaan, että alkaa tuulla.

- Hyvä kun ehdin käydä kaupassa, ei ruoka lopu ensimmäisellä viikolla.  Nakkeja, suolakurkkuja, perunoita, jugurttia, juustoa ja punaviiniä oli kyydissä sopivasti.

Kone käynnistyi pian, mutta Kapteeni mutisi koneen uumenista että siellä on joku tukos. 

Kymmenen tuntia merellä, ja siitä puolet konevoimin.  Herkkuja ei kaivattu. Illaliseksi oli papuja jotka olivat terästetyt nakinpaloilla, puolikkaalla sipulilla ja saksitulla pekonilla.  

Huominen päivä tuhrataan koneen korjaamiseen ja loikoiluun.