"Victory" ikävystyy ikuisella telakalla.

23.5. Gosport

Venesatamamme vierestä kulkee lautta joen yli Portsmouthin keskustaan. Tai niin luulin. Lauttarannassa oli myös infopiste, johon menin hakemaan kaupungin karttaa, etten eksyisi vieraassa paikassa. Katselin  ympärilleni kuunnellessani vanhan herran pitkäksi venynyttä asiointia.  Selasin esitteitä, joita jokaisessa infopisteessä on kymmenittäin. Mistään ei löytynyt Portsmouthin karttaa.

Viimein tulee vuoroni ja pääsen esittämään toiveeni.

  – Voi hyvä rouva, tämä on Gosportin turistitoimisto. Teidän on mentävä lahden toiselle puolelle Portsmouthiin. Heille on juuri valmistunut hieno uusi infopiste ihan satamaan.  

- Ai eikö tämä olekaan Portsmouth?

- Ei, tämä on Gosport, mutta meillä on teille mainioita turistikohteita, museoita, raunioita, linnoja löytyy.

Virkailija pitää hienon myyntipuheen oman kaupunkinsa puolesta ja vaikuttaa aavistuksen loukkaantuneelta, kun kiitän ja lähden Gosportin lautalle, joka menee viidessä minuutissa Portsmouthiin. Gosport on oma hallintoalueensa, jonka erottaa Portsmouthista vain vaivainen merenlahti.  

Oli pakko nähdä brittien kansallisylpeys, amiraali Nelsonin laiva, Victory, joka seisoo täysissä voimissaan, restauroidun telakka-alueen helmenä.  Laiva näytti siltä kuin se ei olisi koskaan ollutkaan raivokkaassa meritaistelussa, jossa vihollinen moukaroi siltä partaat päreiksi ja osan mastoja tikuiksi. Audioselostus maalaili realismiin pyrkivää selostusta elämästä laivalla. Erityisesti mieleen jäivät rankaisumenetelmät, joilla pidettiin kuria laivalla. Ellei noudattanut käskyä, sai jalkapuuta, mutta varas ruoskittiin säälimättä. Esillä oli laaja valikoima erilaisia ruoskia, ilmeisesti eri tasoisia rikkomuksia varten. Vain lääkärillä oli oikeus keskeyttää oikeuden jakaminen.

Toinen mietityttävä paikka oli laivan sairaala. Miehistöstä pidettiin hyvää huolta ja sairaita hoidettiin, miten voitiin. Leikkauspöytänä oli tammilankuista veistetty lava, joka riippui kattoon kiinnitetyistä köysistä.

Itse taistelun kulku kuvattiin yksityiskohtaisesti ja ääniefektejä säästämättä.Nnelsonin viimeiset hetket selostettiin yksityskohtia myöden. 

Nelsonilla oli noihin aikoihin jäljellä vain yksi käsi, mutta hän oli sinut vammansa kanssa, ja ei halunnut siihen kiinnitettävän mitään huomiota. Hän ei suostunut nukkumaan kehdonomaisessa lullassa, vaan halusi tuolista kehitellyn petin, josta hän pääsi nopeasti ylös. Hänen yksityiset tilansa olivat muutenkin karut. Kaikki huonekalut heitettiin mereen tarpeen tullen, etteivät olleet tiellä taistelun tuoksinassa. Vähän huonekaluja - nopea tyhjennys. Jopa ikkunaruudut vietiin laivan uumeniin osana valmisteluja.

Hänen roolinsa brittien pyhimyksenä tuli selväksi, kun telakka myi briteille restauroinnin aikana Victorystä yli jäänneitä puunpaloja kovaan hintaan. Ostorynnistystä osattiin odottaa. Ne asetettiin kotona lasivitriiniin tuttujen ihailtavaksi. Tämä juttu on tosi. Yksi ystäväni esitteli sellaista aarteenaan.

 

Victory;n sairastupa. Takana potilasvuoteita, edessä kirurgin työpöytä. Anestesiana käytettiin rommia ja suukapuloita.