IMG_1747.jpg

Dunkirkistä lähdettäesssä olivat lomatunnelmat olemattomat

18. 5 Boulogne-sur-mer

 

Aamulla lähdimme kello puoli yhdeksältä Dunkirkistä kohti lyijynharmaana kukertavaa taivasta.  Reipas urheilijanuorukainen pyyhälsi lähtötohinoissa ohitse laiturilla: ” Ai tekin lähdette. Me myös. Huomisesta ei tiedä kukaan” hän huikkasi arvoituksellisesti. Yön aikana lämmin aurinkoinen keskiviikko oli muuttunut äreäksi, harmaaksi torstai-aamuksi.

Jos joku vielä luulee, että purjehtiminen on auringon kilossa merellä keinumista valkein purjein kohti päämäärää, on väärässä.  Koko matka tehtiin apean murheellisena roikkuvien pilvien alla. Kun päästiin Boulogene porteille alkoi sade. Tätä kirjoitettaessa on satanut viisi tuntia kuin rouva Esterin takapuolesta.

 Olemme nyt olleet kolme kautta matkalla ja sadepäiviä on ollut paljon. Tuulta ei ollut tänäänkään, ja Kapu torkkui vahdissa automaattiohjauksen hoitaessa hommat. Minä luin kabiinissa ”Putkinotko”a, parasta suomalaisen kesän kuvausta ja muistelin muinoisia kesiä, jolloin ahomansikoita oli paljon ja ne olivat makeita.

Kapteeni olisi valinnut minkä muun sataman tahansa, jos niitä olisi ollut tarjolla, kuin tämän Boulognen. Hän inhoaa tätä satamaa. Niin kuin kuka tahansa meistä, joka joutuu taas jonnekin, jossa on tapahtunut jotain katastrofaalista. Se tapahtui viime vuonna juuri täällä. Jouduimme kääntymään voimakkaassa virtauksessa kohti meille osoitettuun laituripaikkaan. Nousuveden vyöryessä satama-alta-altaaseen virta tarttui veneeseen ja työnsi sen viereistä venettä vasten.  Tarvittiin pataljoona miehiä auttamaan, jotta vene saatiin vedetyksi paikalleen. Seurauksena sen kylkeen tuli komeat jäljet.

- Mä en voi antaa niiden olla, kun mä tiedän, että ne on siellä, hän sanoi apeana kuin ruletissa kartanonsa pelannut kreivi ja maalasi uudelleen koko veneen.  

Boulogne ei kuitenkaan ole mikä tahansa kaupunki. Se oli jo roomalaisten aikana Rooman laivaston tukikohta, jolla se hallitsi brittien valtakuntaa. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes laivaston amiraali Cesoriacum alkoi kapinoida vuonna 286. Imperiumin vastaisku tuli nopeasti jo vuonna 293, ja jotta ei menneitä muistettaisi, hän muutti kaupungin nimeksi Bononia.

Kaupungin sijainti soittautui myöhemminkin vaivalloiseksi. Milloin britit hyökkäsivät ja polttivat kaiken, milloin taas ranskalaiset ajoivat brittejä tiehensä. Vaikea uskoa, että yksikään siviili pystyisi elämään tällaisella sota-alueella. Sota raivosi koko 1500 luvun.  Toisaalta, kun ajattelee syyrialaisia tänään, on ehkä pakko uskoa, että joku seillä selviytyi. Satavuotisen sodan jälkeen pidetyissä rauhanneuvotteluissa Ranska osti Boulognen 400.000 kruunulla. Kaupungin pääelinkeino oli pitkään salakuljetus.

 Napoleonkin uitti suuren laivastonsa vuonna 1805 tänne pyrkien Britannian herraksi, kuitenkaan onnistumatta. Napoleonilla meni aika odotellessa sopivaa ajankohtaa, ja totta puhuen hän taisi pelätä brittien laivastomahtia, eikä valtausyritystä koskaan tehty.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Boulogne oli länsiarmeijan portti rintamalle.  Toisen maailmansodan aikana elokuussa 1944 Hitler julisti Bolougnen joukkojensa ”linnoitukseksi”. Syyskuussa 1944 kanadalaisen kuitenkin valtasivat hänen linnansa.

Vanha kaupunki on hyvin säilynyt historian myllerryksissä. Tai ehkä sekin on uudistettu hyvällä maulla. Maailman kulttuuriperintökohde sekin. 

IMG_1751.jpg

Pysyttelin sisällä. Ulkona oli liian märkää... Kapu pelasi nettipasianssia.