Tervetuuoa meille! Vettä riittää vielä pari tuntia.

11.7. Trebeurden

 

Matka tänne ei ollut helppo. Lähdimme Painpolista jo edellisenä iltana ja ankkuroimme heti sulkujen ulkopuolelle ollaksemme valmiit lähtemään aamulla eteenpäin. Sulut avattiin vain kahdesti päivässä, eivätkä aukaisuajat aina sopineet matkaohjelmaan.

Aamu oli pilvinen, vaikka aurinkoa oli luvattu.  Tuuli sopivasti ja purjeet nostettiin.  Noin tunnin purjehtimisen jälkeen nousi sadepilviä, jotka kastelivat meidät läpimäriksi.  Vaihtamaan vaatteita. Kapu tosin piti märät farkut jalassaan. – Tuuli kuivaa ne, hän kuittasi.

Parin tunnin purjehtimisen jälkeen tuuli kääntyi vastaiseksi ja jatkoimme seuraavat neljä tuntia koneella talonkorkuisten maininkien liikkeitä veneellä myötäillen. Ei onneksi satanut loppupäivänä. Sellaisia suuren veden maininkeja ei näe Suomen vesillä. Meri oli kuin vuoristorata. Aallot eivät kaatuneet vaahtopäiksi, vaan nousivat ja laskivat omaan tahtiinsa.  Vene nousi maininkia ylös ja laski pyllymäkeä niitä alas, ja keikkui puolelta toiselle. Ehdimme jo laskea ankkurin, ennen kuin satamassa oli tarpeeksi vettä veneen tarpeisiin. Emme meinanneet pysyä pystyssä, kun vihdoin pääsimme satamaan ja saimme veneen köytettyä höllyvään ponttoonilaituriin.   Satamassa ei ole sulkua. Siinä on kynnys, joka on ylitettävä, jotta voi ajaa sisään. Kynnyksen reunassa on metrimitta, joka kertoo, paljonko vettä altaassa on. Lisäksi  sisääntuloaukossa  on liikennevalo, joka näyttää punaista tai vihreää, riippuen siitä, paljonko vettä nousuvesi on ehtinyt tuoda satama-altaaseen.

Trebeurdenissa ei ole mitään kiinnostavaa. Purjehtijat, jotka etsivät nähtävyyksiä, voivat ohittaa tämän paikan. Kaupunki on rakennettu harjun laelle. Satama on puolestaan harjun juurella.  Vanhoja rakennuksia ei ole lainkaan. Ei kapeita kujia eikä turistirysiä. Asfaltoitu läpiajotie. Yksi hieno vanha linna, joka oli yksityisomistuksessa.  Aamulla jouduin kiipeämään harjulle päästäkseni leipomoon. Veneessä ei ollut leivänpalastakaan.  Patonki maksoi kymmenen senttiä enemmän kuin Painpolessa.

Oli kumminkin hyvä levätä päivä, ja olla tekemättä mitään. Emme menneet edes illalliselle.

Kanapasta veneillalliselle.

- kanan fileesuikaleita

- puolikas sipulia

- ruokalusikallinen vehnäjauhoja

- kanaliemikuutio

- noin dl vettä

-2 dl purkki kookosmaitoa

- mustapippuria.

- suolaa

- Pastaa tarpeen mukaan.

Pehmitä sipulikuutiot rasvassa. Pane kattilaan. Paista fileesuikaleet. Ripottele päälle vehnäjäuhot, sekoittele, kaada päälle noin desi kanalientä. Sekoita että saostuu. Jauha pippuria päälle, kaada kattilaan, kanakastikkeen alku, kaada perään kookosmaito, sekoittele kattilaa miedolla liekillä vähän aikaa. Anna hautua tovi. Keitä pastaa reilusti. Älä syö kaikkea. Kaada jäljelle jääneet  kierrepastat jäljelle jääneeseen kastikkeeseen ja  syö loput huomenna merellä. Ei tarvitse kuin lämmittää ja kauhoa ruokakuppeihin.

Aperitiiviksi suosittelemme pastis (Ricardo) herralle  ja cassiskir (kuiva valkoviini ja alle mustaviinimarjalikööripisara) rouvalle.