IMG_2902.jpg

Tulevaisuuden ahvenanmaalainen ei säitä pelkää ja rakastaa lemmikkikoiraansa.

11.9. Maarianhamina

”Ei päivää, ilman vahinkoa”, sanoi pessimismiin taipuvainen äitini. Elämämme veneessä sisältää  päiviä joissa tapahtuu useampikin vahinko, mutta myös viikkoja, jolloin ainoat vahingot ovat olleet vahingossa lausutut epäjohdonmukaisuudet, joita sitten on selvitelty, eli tyyliin – kuka sanoi mitä - . Tämän päivän vahinko koskee lähinnä kapteenin kuvetta. Hän hukkasi elämänsä ensimmäiset kaksitehosilmälasit aamupäivällä jonnekin. Mietitään…

1. Ne voivat olla naapuriswanin kannella, koska sitä ihailtiin lähi etäiseyydeltä veneen omistajan esitellessä aarrettaan. ” Se oli vanhempi kuin meidän” ( nro 4, meidän nro 11) Kapu huokasi. Veneiden kilpavarustelu on kovan luokan laji.

2. Ne saattoivat jäädä kaupan sovitushuoneeseen. Kapu osti uudet farkut, paidan ja kaksi paria pitkiä kalsareita. Edellisissä farkuista oli polvi revennyt ja hän on laihtunut niin että ne tuskin pysyivät jalassa ilman vyötä.  (Raitis ilma ja pieni jääkaappi) Kävimme kysymässä, ei löytynyt.

3. Ne saattavat olla Varubodenin kassalla tai jollain hyllyllä. ” Ei mulla ollut niitä silloin enää…” Tänne Suomen viimeiset Varubodenit ovat tulleet.

4. Ne ovat pudonneet. ”Mä muistan, että mä panin ne tähän rintataskuun ja sit niitä ei enää siinä ollut”. Vaikuttaisi todennäköiseltä vaihtoehdolta, ellei lähimuistimme on muuttunut omituisen hataraksi viime aikoina. Kaikki toivo ei ole vielä mennyttä, veneessä on niin paljon salaisia paikkoja.

Ihailimme Maarianhaminan pittoreskia kaupunkikuvaa, somine, hyvin maalattuine puutaloineen ja lehmuskujineen. Äkkiä kapu sanoi,

 – Mä voisin anoa Ahvenanmaan kansalaisuutta. Mun isoäiti oli täältä kotoisin. Isoisä oli pappi ja tuli tänne kappalaiseksi ja lirkutteli itselleen jonkun ökytalon tyttären. Mummo ei koskaan oppinut suomea. Mä olisin kolmannen polven ahvenanmaalainen. Pitää pystyä esittämään sukulaisuusketju ja osata ruotsia..

- Hyvä ihme, pitääkö tämän maakunnan kansalaisuutta anoa!  Pitäisikö minun anoa Uudenmaan kansalaisuutta? Tätäkö se autonomia tarkoittaa? Ovat kuin maa, maamme sisällä. Luulin tätä Suomen maakunnaksi.

- Juu, ne on tarkkoja. Kyllä tänne töihin pääsee ja asumaan. Mutta kansalaisella on erikoisasema. Ensinnäkin verot ovat pienemmät kuin muualla, ja on vapautettu asepalveluksesta. Voi olla ehkä helpompi saada paikka vanhustenhoitolaitokseenkin, kapu virnuili.

Tämä kansalaisuusasia ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Kapu veti höplästä. Kansalaisuutta ei tietenkään ole, mutta on asumisoikeus, jota voi anoa mikäli on ruotsinkielinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta. Ehkä ahvenanmaalainen isoäiti on hyvä plussa anomuksessa

Kannattaisiko kuitenkaan?  Kaupunki on niin pieni, että juoksin sen puolessa tunnissa ympäri. Talvella täällä on varmaan autiota ja hyistä, kun tuuli pyyhältää pitkin lehdettömiä lehmuskujia, ja tuntisin jokaisen vastaantulijan. Hiljainen pysähtyneisyys henkii kaduilta ja tarjoilijat puhuvat suomea. Lähtevät varmaan kohta takaisin mantereelle, kunhan kahvilat suljetaan.  Voi olla aika sisäänlämpiävä paikka. Saisinkohan ahvenanmaalaisia ystäviäkään?

 

Saavumme la 16.9. illalla Suomenlinnaan ja olemme siellä koko sunnuntaipäivän 17.9. ja ehdottaisimme lukijoillemme, että mikäli sää on mukavan lämmin ja kutsuva, tekisitte syysretken Suomenlinnaan. Vierassataman kyljessä on sopiva lounasravintolakin, Cafe Bar Valimo, auki su 11-21. Tarjoamme viiniä, mehua ja keksejä ja tilaisuuden tutustua veneen sisätiloihin ja esittää kysymyksiä kapteenille. TERVETULOA

Suomenlinnan vierasvenesatama sijaitsee kuivatelakan kupeessa. Katso googlesta.

IMG_2882.jpg

Enää muutama yö keulapunkassa pilvilakanoiden välissä, kattoikkunan alla.