P7050023.jpg5.7.

 

Jussarö

 

Jos haluaisin tehdä kauhufilmin hankkiutuisin ehdottomasti Jussarön saarelle sitä tekemään. Siellä on hylätty kaivoskylä jonka valtio-omisteinen teollisuuslaitos rakensi v. 1959. Saaren läheisyydestä veden alta oli löydetty rautamalmia. Sitä piti louhittaman, koska malmia riittäisi vuosikausiksi. Rakennettiin rikastamot, hissit, henkilökunnan asunnot, kuljetusrampit saaren halki, pieni rautatie ja kaivettiin tunnelit 170 metrin syvyyteen. Vuonna 1960 pidettiin avajaiset. Vuonna 1967 huomattiin, ettei kaivuu kannata ja kaivos suljettiin. Rannikkötykistö jäi valvomaan turvallisuuttamme. Sitten tulivat rannikkotykistöpioneerit opettelemaan kaupunkisodankäyntiä ja sotivat rakennusparkojen nurkissa.

Kaivoskylä rapistui hiljalleen. Se ei kestänyt olla koulutusvälineenä ja kaipasi eläviä ihmisiä huoneisiinsa. Seiniin tuli reikiä, katot notkahtelivat, ikkunat särkyivät. Luontoäiti yritti kätkeä onnettoman kylän syliinsä, mutta se tarvitsi enemmän kuin viisikymmentä vuotta kylän muuttamiseksi jälleen metsäksi. Rappion kruunasi epämääräinen roina, hylättyjä jääkaappeja,lankkuja ja loppumattomasti rikastamisen jätöksenä syntynyttä kiviainesta.

Uskon, että syvällä, kaivoiskuiluissa asustaa hirviö. Vain sormien kynnet ovat näkyvissä metallirautoina, jotka kasvavat kuin lopun alun kasvit kallioista. Tänne saarelle en haluaisi jäädä syksyn tuulien vinkuessa metsässä ja kolisuttaessa hajoavien rakennusten irtoamaisillaan olevia osia.

Tuolloin poliitikot ymmärsivät mitä kello oli lyönyt ja lopetti rahaa syövän hirvionsä. Mitenkähän on nyt? On Talvivaaraa, Kreikan lainaohjelmaa ja ties mitä...