21.7.Kilahamn, Siipyy

Kapteeni löytää karttojensa kätköistä ihmeellisiä pikku satamia. Tämä Kiila lupasi satamaoppaassa ravintolan ja kahvilan, kotiseutumuseon kulttuuritapahtumineen, hostellin, infokioskin, grillipaikan, kaupan, vesipisteen, sähkötolpan, suihkun saunan ja wc:n. Olimme täynnä odotusta, joka oli kasvanut ikävystyttävän merimatkan aikana. Meri oli tyyni ja kirkas kuin hyvin kiillotettu hopeavati.  Ei siis vieläkään tuulta.  Kone jyskytti omia aikojaan, kapteeni pläräsi karttojaan, eikä päivään mahtunut yhtään yllätystä, patsi sitten,kun viiden maissa  rantauduimme Kiilaan.

Auringonpolttaman rantatöyräälle rakennetussa muutamassa vanhassa puurakennuksessa ei ollut ketään, ovet olivat tiukasti säpissä. Yöpymismaksun, 10 euroa, voi pudottaa postilaatikkoon.  Satamassa oli toinenkin vene, hieno ruotsalainen Hallberg Rassy, jossa tyylikäs pariskunta näytti olevan kuhertelemassa. Sellaiseen toimintaan maailmanhylkäämä satama olikin oikein omiaan. Vessaan ja suihkuun ohjaava kallellaan oleva kyltti osoitti nokkospeltoon, josta emme löytäneet ainakaan vesivessaa ja luontopissallekin nokkoset olisivat antaneet tuiman säväyksen. Pohjoismaiden viirit toivottivat kuitenkin tervetulleeksi, tosin vähän halistuneina.

Kokki alistui varioimaan eilisen pastan ja kanakastikkeen jämät kanamakaroonilaatikoksi, jonka nautimme alakuloisen tunnelman vallitessa. – Huomenna lähdetään heti herättyä pois, kapu muotoili miehistönkin tunnelmat sanoiksi.