IMG_1554.jpg

27.8. Scheveningen

 

Olemme kierrelleet sisävesiä jo pari päivää. Ne ovat vähätuulisia, ei kannata odottaa raivomyrskyjä niin kuin esimerkiksi Pohjanmerellä. Sitä on tottunut rauhalliseen menoon. Kamojen sitominen paikoilleen ei ollut ensimmäisenä mielessäni, kun heräsin Hellevoitsluisin nurkilla kello viiden maissa. Mikä paikka tämä Hellevoitsluis on, jäi epäselväksi. Näimme vain 5,2 metriä syvää vettä ja muutaman muun veneen, jotka olivat ankkuroituneet samoille nurkille. Penkereen takana kartan mukaan oli vain joku suonlämpäre, josta nousi aamutaivaalle mustia lintuparvia.

Sulun takaa avautui Pohjanmeri, jonka rannikon tuntumassa purjeet pulleina ajoimme kohti Scheveningeniä, Den Haagin esikaupunkia. Olin salongissa syventyneenä Jilly Cooperin bestselleriin vuodelta 1988 (löytynyt jonkun vierassataman pesutuvan kirjastosta), kun vene kääntyi päättäväisesti vasemmalle, jolloin lattialle putosivat paitsi hellan alla asuvat pannunaluset, ja uusi kännykkäni, jonka olin suojattomana jättänyt sohvalle, myös reilusti lattialle rämähtävä vaahtosammutin. Lusikkalaatikot avautuivat, koska en ollut aamulla muistanut sitoa niitä kiinni kumimustekalalla. Kuinka ihminen voi tottua rauhalliseen menoon ja unohtaa, että piru vaanii aina kulman takana!

Olimme juuri kanavasta päästyämme nostaneet purjeet, mutta alati nouseva tuuli pakotti Kapun reivaamaan purjeita. Melkein aina ahdistaa, kun Kapu menee ulkolaitaa mastolle merenkäynnissä purjeita pienentämään. Reivaus on peruskamaa merenkäynnissä, mutta montakohan poikaa on pudonnut vanhojen purjeveneiden maston raakapuilta reivaillessaan purjeita? Onhan meidän Swan ihan kesy versio noista menneistä ajoista, mutta silti, aina siinä keinuvassa paatissa, joka kiemurtelee kuin käärme, heiluu puolelta toiselle ja mäiskii pudotessaan aaltojen pohjaan, mietin, kuinka saan veneen jonnekin satamaan, jos Kapu huuhtoutuu mereen purjeita reivatessaan.

Schevengenin hiekkarannat ja iloiset, lauantaita viettävät ihmiset tervehtivät meitä noin kello kolme kun sidoimme paattia laituriin.  Joku paikallinen poikien kuntoisuuskisa oli menossa, rannoilta kuului iloinen mieslaulu, ehkä vähän rämisevänä, ja aurinko paistoi  rajusti polttaen heikomman nahkan.

Blue Swanin kapteeni ja miehistö näyttävät nyt ehkä eniten sillan alta löytyneiltä naamansa ja selkänsä polttaneilta kodittomilta.

Kaivoimme jääkaappimme alalokerosta, jossa oli vielä jotain kylmää jäljellä, kuohuviinipullon.

- Mitä näitä tänne säästää? sanoi Kapu ja poksautti korkin auki

 

IMG_1568.jpg

 

Schevingenin uimarannalla riitti väkeä, Oli kesän upein viikko, ja ihmisten viimeinen lomaviikko