29.7. Örnsköldsvik

On päästy Höga Kustenille. Merenkurkku on ylitetty. Taas nolla pistettä säätiedottajille.  Päivä oli kaunis, lämmin ja tuulet olivat mielyttäviä ja sopivan navakoita.  Kauan kaivatut myötätuulet työnsivät lempeästi venettä eteenpäin. Niin miehistö kuin kapteenikin torkkuivat autiolla merellä.

Oli lähdetty viideltä aamulla yhdessä naapuriveneen kanssa. Kun kerran povattu puhurituulta ja kylmää, olimme panneet yllemme Atlantin ylitykseen kelpaavat varusteet; villakerraston, tuulihousut, villapaidan, meritakin, merisaappaat, hanskat ja pipot. Olimme kuin kaksi pulleaa avaruusmiestä. Asusteita piti kuoria heti kymmenen jälkeen, kun aurinko porotti kuumasti ja meri oli kesy.

Kapu päätti tulla purjeilla niin pitkälle kuin mahdollista, ja niinpä lilluimme purje pystyssä niukkaa tuulta hamuten koko pitkän vuonon aina Ornsköldsvikiin asti. Kaupunki valikoitui ensimmäiseksi vierailukohteeksi, koska kapteeni tarvitsee alueen kartan. Meillä on Raumalla brittipurjehtijoilta saamamme turistikartta, mutta se ei oikein täytä purjehduskartan kriteereitä.

 Örnsköldsvikistä olemme nähneet vasta sataman. Luulin tulevani herttaiseen ruotsalaiseen maalaiskaupunkiin, mutta tulimmekin kukoistavaan teollisuuskaupunkiin, jonka rannoilla tehtaat savuavat.  Sataman ympärille on rakennettu uutta arkkitehtuuria edustavia upeita rakennuksia.

Matka Rönnskäristä Orsköldvikiin kesti 10 tuntia.