IMG_0131.jpg

 

Alkmaar

17.4

 

        Menin Grote Kirch:iin, pyhä kun oli, kuuntelemaan ”Tata steel Sympfonisch Blaasorkester”iä. Olin utelias tietämään mistä on kysymys. Orkesteri toimi amatööripohjalta ja siinä oli noin viisikymmentä puhaltaja, klarinetteja, poikkihuiluja, trumpetteja, oboeita, saksofoneja , käyrätorvia, tuubia  yms. puhallettavaa. Arvelin kuulijoiden olevan lähinnä orkesterin jäsenten omaisia tai muuten Alkmaarin ylempää keskiluokkaa. Arvokasta väkeä. Ei lisäkseni muita turisteja. Liput maksoivat kympin. Painettua ohjelmaa ei ollut. Solisti soitti huimasti Artie Shaw:n säveltämän klarinettipiisin ja aluksi puhallettiin Lohengrinin alkusoitto, joka pani kaipaamaan vappumatineaa. 

         Myöhemmin selvitin, onko Tata steel isompikin yritys, kun oli varaa pitää monijäsenistä, varsin korkeatasoista orkesteria yllä. Kapu muisti heti, että se on intialaisen Tatan perheen omistama teräsyhtiö, joka valmistaa kaikkea mahdollista teräksestä, lentokoneita, junia, busseja, avaruusraketteja ydinreaktoreita yms., Euroopan toiseksi suurin teräsyritys, globaali firma, toimintaa 36 maassa.  Tämä yritys voi siis tilata viisikymmenjäsenisen orkan soittamaan pikkujouluihinsa.  Ne swengaavat hyvin halutessaan, olin nääs aikaisessa ja kuulin kun ne harjoittelivat.

             Konsertista hotellille kävellessäni näin kanavassa kelluvan  naisen.  Tämän performanssin ydin ei minulle avautunut. Nainen näytti palelevan. Oli jäätävän kylmä, mutta aurinkoinen päivä. Kapu oli mennyt varikolle ja aloitti työt, nyt puolitoista viikkoa myöhässä. Mikä on ollut onni ja siunaus. Kelit ovat olleet niin hyisiä ja sateisia, että on vain eduksi, että vesillelasku myöhästyy ainakin viikolla.

                             Viisikymmentä tulppaania maksaa kuusi kuusi euroa. Ovat sesongissa.

IMG_0140.jpg

Kelluva nainen