g%C3%B6ta%20kanal%20005.jpg

22.7.

Söderköping, Götan kanava

Rannassa oli suurehko ”Smultronställe” -niminen ravintola. Ravintolan edessä oli koko päivän sadan metrin jono. Tsekkasin sen useaan kertaan päivän aikana. Jono ei lyhentynyt. Sama sata metriä aamu kymmenestä ilta kuuteen. Ellei jonottajien ikähaitari olisi ollut niin suuri, olisin luullut, että jono vie jonnekin diskoteekkiin tai julkkiskonsertin lipunmyyntiin.

Ravintolan edessä ruusupuskan vieressä olevalla penkillä istui noin ikäiseni nainen.

”Voisitteko, kertoa mitä nämä ihmiset jonottavat?” kysyin.

”Paikkaa tuohon ravintolaan.Se tarjoaa italialaista jäätelöä,”hän sanoi. Hyvä, etten purskahtanut nauruun.

”Onhan tämä aivan hullua. Ensimmäisen kerran näeän, että ihmiset jonottavat tuntikausia saadakseen annoksen jäätelöä. Onko tämä paikka kuuluisa?”Utelen.

” On se aika kuuluisa täällä alueella. Voit maistaa jäätelöä myös jonottamatta. Sitä myydään pienissä rasioissa tuossa kulman takana.”

Palasin veneelle ja kerroin Kapulle, että voisimme viettää päivän jonottamalla jäätelöannosta.

”Mä en tykkää italialaisesta jäätelöstä. Liian makeaa”.

Tämä tuli miehen suusta, joka jäljiltä suklaakeksit katoavat, ja joka kieltäytyy lähtemästä satamasta, ilman, että keksilaatikko on varmasti täynnä, suklaata on varastossa ainakin kolme levyä ja sokerikorppupussi on mukana.

Koko viileän ja tuulisen päivän satamalaiturilla risteili sadoittain ihmisiä, joilla kaikilla oli jäätelötuutti tai jonkinlainen muu jäätelöannos kädessä. Ihmisiä istui nurmikolla, kahviloissa ja käveli epässäännöllisinä ryppäinä eestaas jäätelöineen. Olimme tulleet jäätelönsyöjien taivaaseen. Pakko maistaa huomenissa. Nyt on liian kylmä.

Brunsparkissa, eli täkäläisessä kaivopuistossa, oli pieni soittolava vanhan arvokkaan, valkean hotellirakennuksen ilmavan lasikuistin tuntumassa. Hotellin ravintolassa kristallikruunut sähihkyivät ulos asti. Pihalle oli kokoontunut tyylikkäitä eläkeikäisiä ja vähän nuorempiakin kuuntelemaan ulkoilmakonserttia. Penskat heittelivät kärrynpyöriä nurmikolla.

Lavalla seisoi noin viisikymppinen mies sähkökitaran ja syntikan kanssa vierellään orientti pitkätukkainen ja suuririntainen nainen mikrofoni kädessään. Laulajatar yritti seurata miestään ruotsalaisten kesäsävelmien sanoissa. Se ei aina onnistunut, mutta hän näppärästi kurkisteli avoimen tietokoneen ruutuun tsekkaamaan missä mennään. Kun tuli ensimmäinen tauko, nainen kääntyi selin ja vaihtoi mikrofonin kännykkäänsä. ” Onkohan toi laulajatar kiinnostavampi petissä kuin laulajana?” Kapu tuumi ja lähti takaisin paatille päin.

s%C3%B6derk%C3%B6ping%20005.jpg