IMG_0534.jpg

 

29.5. Oostedende

Teimme tänään ensimmäisen Pohjanmeripurjehduksen Vlissingenistä Oostendeen, 30 merimailia, kuusi tuntia tehosekoitinta purjeet ylhäällä. Tuuli ei ollut kova, juuri sopiva purjehdukseen, mutta meri oli täynnä maininkeja, jotka keinuttivat venettä. Teimme syviä niiauksia ja kumarruksia vesimassojen edessä.

 Olimme niin tottuneita kanavien rauhalliseen menoon, että tavaroiden kiinnittämisen taide oli unohtunut.  Kirjakaapista oli putoillut kaikkea pientä, ja vähän suurempaa.  Sohvien sivuluukkujen ovet olivat räpsähtäneet auki, ja ehdin juuri pelastaa Kapun tietokoneen luisumasta lattialle. Lasinen kahvipannu putosi ja särkyi.

 Kun olimme rantautuneet ja menin salonkiin, kuului sieltä vienoa musiikkia. Joku kaunis adagio leijaili hiljentyneen, veneen kajuutassa. Kolisevan, helisevän, narisevan, loiskuvan, paukkuvan, sekasortoisen äänimaiseman jälkeen, tuo hiljainen musiikki lasinsirpaleita ja hujan hajan olevia tavaroita täynnä olevassa kajuutassa kuulosti tulevan toisesta maailmasta

Radio löytyi pöydän alta naama alaspäin, ja se soi. Radio, josta ei koskaan ole löytynyt kunnollisia asemia, oli nyt, omin avuin, ehkä pelästyksestä, löytänyt aseman ja alkanut pudotessaan soida.

Vuorovesien muodostaman stressin lisäksi myös venepaikkojen saatavuus stressaa. Euroopan satamissa suuria veneitä. Yhdessä Oostenden 230 paikkaisesta vierassatamista on 200 paikkaa varattu yli kaksitoista metrisille veneille. Omamme on vain yksitoista metriä. Blue Swan on kutistunut silmissä. Onneksi kausi ei ole vielä alkanut ja venepaikkoja on tarjolla.  Kapu rauhoitti, että ei ketään heitetä takaisin merelle, vaikka paikat olisivat täynnä.  

-Sitten ankkuroidutaan toinen toiseemme, kyljittäin.

-Miten sieltä välistä pääsee pois? Jos olemme kuin kerrosvoileipä ja joutuneet kahden kerroksen väliin? Pitääkö odottaa, että uloimmainen lähtee jatkamaan matkaa?

- Ei tarvitse, kyllä sieltä pääsee pois. Aikaa kyllä kuluu köysien kanssa pelaillessa, eikä ole kohteliasta lähteä kovin aikaisin, kun kapteenit vielä nukkuvat.

-No hyvä, tuntui vähän hankalalta ajatella, että pitäisi odottaa monta viikkoa, että naapuri lähtee pesueineen liikkeelle.

Olemme ankkuroituneet Oostenden Royal Yacht Clubin klubiravintolan eteen. Kun olin päässyt rannalle ja haparoin köysiä knaapeihin, satamakapteeni pyöräili paikalle koiransa kanssa. – Onko tämä vapaa paikka? kysyin uskomatta, että klubiravintolan eteen voisi jäädä. Ne paikat ovat yleensä varatut dignitääreille. Hän kurkisti kulmiensa alta ja sanoi – Teillä kävi hyvä tuuri.

 Saapuminen oli sekasortoinen.  Yritimme kaupungin sisällä olevaan vierassatamaan, mutta koko sisään menevä kanava oli täynnä veneitä ja sulun suulla oli meneillään pelastusnäytös. Miehet hyppivät veteen ja sytyttivät vedessä soihtuja, joiden piti auttaa pelastajia löytämään vedessä oleva. Palolaitoksen kumiveneet suihkivat ees taas ja kansaa oli mustanaan kanavan laidoilla. Olimme keskellä  kansanjuhlia.  Satama oli etsittävä jostain muualta.  Royal Yacht Club oli perustamisvuonna 1843 ollut kanuniilla paikalla. Nyt se oli jäänyt keskelle kalastussatamaa.  Kuningas Albert II on kuitenkin vielä kunniakommodori.

Lukijoille tiedoksi, meillä on vaikeuksia internetin kanssa. Kun ne selvitetään kuva tulee myös tänne loppuun.