IMG_2855.jpg

Vain sorsa lentää pohjoiseen, tuohon maahan kylmään, sohjoiseen” (Juha Vainio)

 

4.9. Oskarshamn

Oskarshamniin on 38 merimailia. Vastatuuli. Moottori vetää venettä 4 mailia tunnissa. Eli matkaa on odotettavissa noin yhdeksäksi tunniksi.  Ulkona sataa. Satoi koko yön ja eilisenkin puolesta päivin. Kello on 7.15. Lämmintä 17 astetta. Ellei olisi jo syyskuu jäisimme odottelemaan parempia tuulia, mutta ei nyt. Kotiin pääsemisen vimma on yltymässä päivä päivältä. Paitsi että on päästävä pois mereltä, ennen kuin jäät kolisevat kylkiin, ei eteenpäin menemisen innostusta enää ole, olemmehan menossa takaisinpäin. Teemme suunnitelmia talven varalle. Odottelemme omaisten ja ystävien tapaamista pitkästä aikaa.  Kerta kaikkiaan kyllä tämä nyt riittää.  

Sade ei ole isopisaraista, alas ropisevaa mallia, joka tulee mustista, ohi menevistä pilvistä. Tämä on ohutta nuppineulaa, melkein sumua, joka tunkee kaikista vaatteiden saumoista sisään ja valuu pitkin kaulaa. Se sataa harmaasta huovasta, joka peittää koko taivaan samanvärisenä. Ehkä se on päättänyt sataa ikuisesti. Merellä ei ole kunnon aaltoja, muttei tyyntäkään, semmoista matalaa, epäsäännöllistä vuoristoa ilman lumihuippuja.

Odotamme merilounasta. Muuta odotettavaa ei ole, koska on aivan liian aikaista odottaa perillepääsyä. Lounaaksi tulee painekattilassa keitettyä kaali, porkkana, omena, sipuli, valkosipuli, tomaatti pataa, jonka lihavahvistuksena on puolikas pekonipakettia ja neljä nakkia. Painekattila on tarpeeksi raskas ja korkealaitainen että pysyy kaasuliekin päällä hellalla, vaikka vene keinuu. Itse ruoka on tehty eilen, mutta se pitää lämmittää vauhdissa. Lounastamme vuorotellen. Kattauksen pohjalle pannaan kasteltu pyyhe, joka pitää tavarat paikoillaan.   Tänään ei keikuta paljoa, mutta lautaset lähtevät helposti vaeltamaan pöytää pitkin. Kapun takapuolen alle on pantava muovisuojus, muuten sohva kastuu.

 

IMG_2859.jpg

Tällaista sitä joutuu syömään veneessä. Luulin että purjehtimiseen kuuluvat kaviaari ja champanja. 

 

Matkalla pidimme vahtivuoroja. Meillä on kahdet vedenpitävät vaatteet, toiset kumia ja toiset ihmekangas gore texiä. Molemmat ehtivät kastua, lisäksi pipot, hanskat, saappaat ja takapuolen alla olevat kapokkityynyt kastuivat, vaikka olin pannut ne muovipussiin. Pussissa oli reikä.  Vene ottaa kyllä aaltoja hyvin. Ei hakkaa perästään niin kuin kuulemma nämä uudemmat muoviammeet tekevät. Ruorimies on kuitenkin avoimen taivaan alla, ottaa vastaan kaikki aallot ja muut pisarat, joita taivas tai meri haluaa lähettää. Siinä kastuu muutakin, kun silmäripset. Vaikeinta tällaisena päivänä on pitää mieliala korkealla. Se tuppaa valumaan alas kuin sade taivaasta.

Olemme perillä kello 17.30. Oskarshamnin pienessä huvisatamassa.Satama oli autio ja yöpyminen maksoi vain 100 kruunua.

- Kausi on ohitse ja on niin ruma päivä, sanoi satamakapteeni kun tuli avaamaan konttorinsa siksi aikaa, että ehti katsoa oliko rannassa muita veneitä kuin ne eiliset. - Mutta huomenna on kaikki paremmin, Hän puhkui positiivista elämänasennetta. .

Sataa edelleen. En muista päivää, jolloin olisi satanut yhtäjaksoisesti vuorokausikaupalla. ”Rain rain, go away, come back some other day” – lauloivat Peter Paul ja Mary 1960-luvulla.

IMG_2863.jpg

Kunhan kuivuvat huomiseksi.