Alkmaari 7.5.

Veneen kunnostuksessa on päästy loppusuoralle. Kansi on maalattu Uudesta Seelannista Italian kautta tuotetulla, lähinnä jugurttia muistuttavalla Kiwi – nimisellä mönjällä valkoiseksi. Maaliksi sitä ei voi kutsua. Se mäiskittiin lastalla purkista, levitettiin ja rullattiin kannelle. Mönjän luvattiin tekevän pienet kokot vesitiiviiksi. Paitsi vesitiiviiksi, se teki kannen myös karheaksi, joten sillä ei liukastu helposti.

Veneen kylkiin oli aikaisempien seikkailujen johdosta ilmestynyt naarmuja, jotka hermostuttivat sen omistajaa. Niinpä hän päätti maalata saman tien koko paatin. Tätä työsuoritusta ei oltu suunniteltu etukäteen. Yritin vakuuttaa kapteenille, että tarvitsisi maalata vain toinen kylki, eli se, jossa oli isommat naarmut, koska ei kukaan näe meidän venettä yhtä aikaa molemmilta puolin. Olisi säästynyt aikaa ja tarmoa muihin tehtäviin.

Hän kuitenkin palasi päivän toisensa jälkeen töistä viiden jälkeen itsekin sinisenä.

Nyt vene on maalattu kokonaan. Kapteeni on stressaantunut, huoltotöihin jäi niukasti aikaa ja  konetta viritellessä ilmeni, että ilmausruuvin vastakierre polttoainesuodattimen kannesta oli pilalla. - Kyllä minä jotain keksin, hän uskoo.  Maston nosto ja vesillelasku on tilattu ensi tiistaiksi, joka taitaa olla ylihuomenna.

Saa nähdä, kuinka Pohjolan karskit urhot selviävät. On nimittäin lupailtu Pohjoisnavalta tulevaa arktista kylmyyttä raesateineen juuri tiistaille. 

 

jotain pientä vielä puuttuu...