Mariestadin vanhan kaupungin  talo. Taitaa olla katto uusittu kumminkin, eikä roskia heitetä kadulle.

6.8.

 

Torstai

 

Mariestad

 

 

      Kapu kävi tänään uimassa satama-altaassa. Ensimmäisen kerran tänä kesänä. Uimahousujen etsiminen oli pitkällinen prosessi. Muistin, että ne ovat mukana, mutta en uskonut, että niitä tarvitaan lainkaan tietäen Kapun uimakammon. Vesi on hänelle aina liian kylmää. Olin laittanut uimahousut piiloon tarpeettomien tavaroiden joukkoon.

 

     ”Vesi on hyvää paatin alla ja viskilasissa, eikä aina sielläkään” hänellä on tapana sanoa.

 

      Ei Kapu mennyt nytkään veteen ilman syytä. Ensinnäkin oli kaunis päivä, oikeat hellelukemat. Vesi oli vähän lämmennyt. Ei satanut. Toiseksi potkurista oli kulunut kolinaa jo pari päivää. Kapu halusi nähdä onko siellä joku sorsanpesä, kanaali kuhisi pullasorsia, vai oliko se jotenkin vääntynyt. 

 

     ” Ei tartte käydä suihkussa” , hän sanoi noustuaan ylös vettävaluvana kuin Ahti  valtakunnastaan. ”Ei siellä mitään ole”, hän vakuutti vetäessään uimalaseja naamaltaan. Konehuoneessa piili kuitenkin jotain hämärää. Hän kaivautui koneen uumeniin ja löysi öljyttömän vaihdelaatikon. Veteen oli sukellettu ihan turhaan.

 

     ”Älä sure ei lääkärinkään ole helppoa tehdä diagnoosia potilaasta, joka ei osaa muuta kuin lonksua”, sanoin rauhoittavasti. Öljyn lisäämisellä vaivasta pääsi, mutta selvittämättä jäi öljyn häviämisen mysteeri.

 

     Sen jälkeen lähdimme Mariestadin kaupunginmuseoon. Siellä oli suomalaisen designen näyttely, marimekkoja, kansallispukuja ja Iittalan laseja, Kalevalakoruja. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Toisella puolen puistoa oli teknillinen museo. Sieltä selvisi, mikä oli Mariestadin teollisen kukoistuksen alkuunpanija. Se oli vanhemman polven hyvin tuntema pahviaski, matkalaukku, joka levisi ympäri maailmaa. Valikoima oli monipuolinen. Pienistä käsilaukuista mahtaviin matka-arkkuihin. Niitä näkee vieläkin mm. vanhoissa suomifilmeissä Ansa Ikosen kädessä. Nykyisin täällä tehdään Elektroluxin jääkaapit. Pahviaski on kokenut muodonmuutoksen aikojen kuluessa. Aski se on jääkaappikin.

 

                                                                              ********

 

     Lopuksi korjaisin pari virhettä jotka tarkkaavaiset lukijat ovat huomanneet. Ensimmäinen virhe tuli siteeratessani Raamattua. Laivan nimi oli JOH. 3:16. Kysymyksessä ei ole Johanneksen ilmestys, vaan Johanneksen evankeliumi. Numerot olin muistanut nurinpäin. Lainaus kuuluu seuraavasti:

     ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

 

Toinen virhe, josta lukija on huomauttanut on vanhempi. Kaupunki, jossa vierailimme Bergistä käsin oli nimeltään Linköping, eikä niinkuin olin sen väärin kirjoittanut Lindköping.   

 

Illalla tyyntyy ja kirkastuu...