g%C3%B6teborg%20011.jpg

Madde moittii paikallisia päättäjiä tyhmistä päätöksistä. Miksi se kuulostaa tutulta?

 

14.8.

Perjantai

Göteborg

 

En ollut nähnyt Maddea kahteenkymmeneen viiteen vuoteen. Tuolloin hän oli ollut punatukkainen iloinen, hoikahko nainen. Olisikohan hän muuttunut kuluneeksi ja tylsäksi? Madde nai parikymmentä vuotta sitten, ollessaan noin nelikymppinen sinkku, leskimiehen, jolle oli jäänyt vaimon äkillisen kuoleman jälkeen kolme murrosikäistä lasta. Olikohan penskat rääkänneet hänet epätoivoon? Madde oli opettajani Uppsalassa, jonne menin kerran ruotsin kesäkurssille kahdeksankmmenluvun alkuvuosina.

 

Madde muutti Uppsalasta Larsin ja lasten luokse Göteborgiin. Hän oli uskollisesti lähettänyt joulukortin, ja minä samoin. Soitin hänelle ja hän vastasi Blekingestä, toiselta puolen Ruotsia. ” Tulen huomenna junalla, me ollaan täällä kesämökillä”. Ja niin hän tuli.

 

Saimme uutta tietoa göteborilaisten elämästä. Heillä on leimuaa kiista kunnallisten päättäjien kanssa. Kaupunki on kasvanut vuosien saatossa. Siellä ei ole metroa, koska se on rakennettu sannalle, irtokiville ja savelle. Kaupunkiliikenteen hoitavat bussit ja raitiovaunut. Kaupunginisät haluavat rakentaa kaupungin alle tunnelin, joka auttaisi kaupungin ulkopuolelta tulevaa liikeneettä pääsemään kaupunkiin. Suunnitelma edellyttäisi, että pitäisi kaataa parisataa vanhaa puiston puuta aseman tieltä, kaivaa yksi pääkaduista auki kymmenensi vuodeksi eikä tunnelin hyödyistä olisi kuienkaan varmaa näyttöä. Päättäjät haluavat varmentaa, ettei kaupungin liikenne puuroudu kaupungin kasvaessa. Kaupunkilaiset ovat jo järjestäneet kaksi mielenosoitusta (parituhatta osanottajaa kummassakin) suunnitelman hylkäämisen puolesta. Näillä on siis oma guggenheiminsa.

 

Madden oma opettajahenki oli leimahtanut ja hän oli kirjoittanut paikalliseen lehteen kriittisen, tulikiven katkuisen artikkelin ja osallistunut tietysti marssille. Artikkeli julkaistiin protestimarssijutun yhteydessä. Hyvä Madde!

” Me aiotaan myydä meidän talo täällä Göteborgissa ja muuttaa Karlskronaan, lähelle mökkiä. Mä en halua asua täällä enää, jos niiden kehittämissuunnitelmat ovat tätä tasoa”, hän puuskahti.

Hän kantoi vuotensa hyvin. Leiskuvan punainen tukka oli muuttunut harmaaksi, mutta kolme kuntosalikertaa viikossa pitivät hänen 73 ikävuottaan kuosissa mainiosti. Hyvä Madde!

 

Päivä oli helteinen, naiset vähäpukeisia, miehet myös. Puistot vihreitä ja varjoisia. Kaljahanat auki.

 

                                                                      **************

g%C3%B6teborg%20008.jpg

Jo kuolleita, mutta eivät vielä lautasellamme.