IMG_2762.jpg

Kesäloma-asutusta Klintholmenissa

24.8.17 Klintholmen

 

Täydellinen purjehduspäivä. Näitä olisi saanut olla enemmän. Puolipilvistä, mukava sivumyötäinen. Tasainen kulku.  Lähdimme liikkeelle jo aamulla kahdeksalta. ja seitsemän tunnin kuluttua olimme jo Klintholmenissa. 

Olimme täällä vuonna -2015 muistaakseni kolme päivää. Oli sellainen syysmyrsky, ettemme uskaltaneet lähteä eteenpäin.  Satamaan on rakennettu ”loma-asuntoja” jotka suomalaisesta näyttävät puisilta rivitaloilta. On kuitenkin merimaisema ja oma laituripaikka.  Osa oli myynnissä.

Sataman rakennutti alun perin yksityinen suurtilallinen Scavenius 1878 laivatakseen paikallisia tuotteita ja kalkkikiveä arvatenkin omilta mailtaan ulkomaille. Nyt se on pieni kalastussatama ja kesäinen lomakohde.  Paitsi loma-asuntoja on siellä kauppa ja turistien iloksi vanhaan pakkahuoneeseen pystytetty taidegalleria, jonka sisälle en ehtinyt. Sataman takana on pieni omakotitaloalue.  Muutoin tämä lomakohde on viljavien tanskalaisten peltojen ympäröimä. Juottamot ja syöttämöt olivat pysyneet kannattavina viimeiset kaksi vuotta, mikä tuntuu ihmeeltä, kun emme nytkään nähneet niissä montaa asiakasta. Ehkä lomakausi on jo päättynyt.

Klintholmenilaiset näkivät viides toukokuuta 1945, samana päivänä kun Tanskan miehitys päättyi, merellä uivan lotjan. He hakivat lotjan rantaan ja löysivät sieltä 370 nälkään kuolemaisillaan olevaa vankia. Natsit olivat tyrkänneet heidät ajelehtimaan Pohjanmerelle Stutthofin leiriltä läheltä Gdanskia. Klintholmenilaiset onnistuivat pelastamaan 351 ihmistä mutta 19 heistä kuoli muutaman päivän sisällä. Satamassa on graniittipaasi muistuttamassa tästä tapahtumasta.

Ehdin vielä ruokakauppaan ostamaan suklaata, keksejä ja graavilohta matkaevääksi. Huomenna aamulla kello 6 olemme suunnitelleet sanovamme Tanskalle jäähyväiset. Päivästä tulee pitkä. Ystadiin on noin 14 tunnin matka.Illalla istumme vierekkäin salongin sohvalla Itämeren kartta edessämme. Kapu on piirtänyt karttaan lyijykynällä eri maodollisuuksia. Tavoitteena on tehdä sellaisia päivämatkoja, että emme olisi aivan uuvuksissa kun pääsemme kotiin.

-  Mä haluan palata kotiin mahdollisimman pian, sanoi Kapu. Hän on jo  keskittynyt unelmoimaan siitä, miten hieno veneestä tulee, kun hän talven hioo ja lakkaa sen osia uusiksi. Kaksi talvea oli jo käytetty jonninjoutavaan askarteluun, kun vene oli ollut poissa käsistä. Hänen prioriteettinsa ja päämääränsä oli selvä. Enään ei olisi enää yhtään aikaa tuhlattavaksi, vene vaatisi jakamattoman huomion.

-Milloin alkoi tuntua, että ollaan kotimatkalla? hän kysyi.

-Minusta silloin kun tultiin takaisin Cuxhaveniin,  ja raskas yöpurjehdus oli takanapäin. Menomatkalla Cuxhavenissa tuntui, että nyt alkaa seikkailu. Siihen tietysti vaikutti vuorovesien opetteleminen ja hämmästys, kun kirjojen käppyrät osoittautuivat tosiksi. Lähdöt piti suunnitella ja satamat tutkia. Se oli joka päivä uusi seikkailunsa.

- Minä olin kotimatkalla jo silloin kun alettiin tulla toiseen kertaan Normandian kaupunkeihin, vaikka toisaalta oli se mukavaakin, kun tiesi mihin oli tulossa, hän myönsi.

Oli aika mennä nukkumaan. Aikainen herätys.

 

IMG_2763.jpg

Klintholmenin ruokakauppa tietää kenelle myy