20170826_154959.jpg

26.8. Ystad

 

Tanskan eteläkärjestä pääsimme mainiosti Ruotsin eteläkärkeen. 62 merimailia taittui nopeammin kuin uskoimmekaan. Oli hyvät tuulet ja virkku miehistö.  Ystadin vierassatama oli lähes tyhjä kun sidoimme paatin sen laituriin kello 17.30.

- Menisimmekö pyytämään Kurt Wallanderia kanssamme lounaalle? kysyin kapulta. – Hän asuu tuossa Mariekadulla. Jos ei hän ole kotona mennään kahdestaan, kunhan on ensin nähty luostari ja kirkko 1100 - luvulta ja kaupungin taulukokoelmat.

- Mennään vaan, mutta mun täytyy ensin tehdä matkasuunnitelma, hakea jerrykannulla dieseliä, käydä venetavarakaupassa ja suihkussa. Katsoin hänen naamastaan tursuvaa karvapeitettä ja toivoin, ettei suihku jäisi pois ohjelmasta ajanpuutteen vuoksi. Katsoin salongin sohvalla makaavaa Kapua ja kelloa. Kello oli puoli kaksitoista.

- No mä lähden sitten ensin yksin tutkimaan maastoa, onko se turvallista ja voit soittaa sitten, milloin olet vapaa. Odotan taidemuseon edessä puiston penkillä.

 Lähdin lampsimaan kohti kaupunkia. Pieni taidemuseo oli kaupungin infotoimiston yhteydessä, tai toisinpäin. Museoon veivät raput toimiston takaa. Infotoimistossa oli kahdelle palvelijalle viiden ihmisen jono. Museossa olin yksin. Olisi sinne muidenkin kannattanut tulla. Skånessa ja Ystadissa vaikuttaneita hyviä kuvataiteilijoita löytyi pari huoneellista.

Ystadille kävi lopulta hyvin, vaikka eivät saaneetkaan Tanskaan vievää siltaa, se meni Malmölle. Samalla kaupunki säästyi massiiviselta rakennuskannan uusimiselta. Vanhat talot säilyivät. Siitä tuli turistikohde jonne vaeltaa väkeä läheltä ja kaukaa. Siellä on kansainvälinen tunnelma.  vanhhoja taloja , ei kerrostaloja, paitsi kirkko, kapeita kujia ja mukulakiviä. Turisteja pärryyteltiin ympäri kaupunkia vanhassa paloautossa.

Sesonki on selvästi ohi. Puskaruusuissa on isot punaiset kiulukat ja viimeinen Wallander paketti, jossa kierretään rikoskomisarin jalanjäljissä, oli myyty viime viikolla. Joku turisti oli vähällä saada halvauskohtauksen, kun rautatieasemalla olivat poliisit heiluneet pyssyineen. Siellä Wallanderilla on  työhuoneensa, ja muutenkin asema sopii kuvausrekvisiitaksi. Muita syksyn merkkejä : linnut lentävät parvissa, sorsanpoikaset ovat jo isoja ja vierassatamissa on tilaa

Kirkko 1100 - luvulta. Tosin pääosin uudelleen rakennettu  Fransiskaanimunkit lähtivät ja luostarista tehtiin sairaala.

20170826_154913.jpg