30.7. Örnsköldsviken

Aamulla lähdin pienelle juoksulenkille kello puoli kahdeksan. Taajama on rakennettu rinteelle, eikä hölkkääminen tuntunut oikein mukavalta. Oli kylmäkin. Muutama taksi suhahti ohi. Kävelykadulla ei ollut ketään. Kapu nukkui edelleen kuin väsynyt vauva käsi tyynyn alla ja poski tyynyssä. Salongin kello alkoi lähestyä yhdeksää. Silloin sytytti. Me oltiin Ruotsissa. Kello oli vasta kahdeksan! Ilmankos ei viieässä aamuilmassa ollut muita liikkeellä.

Lähdimme kapun kanssa etsimään merikarttoja, jotta osaisimme täällä uudessa maassa liikkua onnettomuuksita. Keskellä kaupunkia oli tavaratalo josta löytyi Akateeminen kirjakauppa.  Sieltä sai pari rullaa, mutta Ruotsin rannikkoon jäi vielä suuria tyhjiä alueita.  Kapteeni lähti lahden toiselle puolen saatuaan kuuman vihjeen, että kartat voisivat löytyä sieltä. Kartta löytyikin Jamaha Centeristä, jossa myytiin muutakin kuin perämoottoreita.  Olivat vielä 30% alennettuja, koska olivat vuodelta 2013.  Kalliit silti, mutta tarpeelliset.

Ilma kylmeni, huomiselle on luvattu noin kymmentä lämpöastetta. Kapteeni heiluttelee harppiaan ja laskee etäisyyksiä.Höga Kusten on vain noin 100 kilometrin mittainen rannikon pätkä, mutta mantereen sisään leikkautuvat vuonot antavat reilusti mahdollisuuksia kiinnostaviin tutkimusmatkoihin. Pariskunta, jonka kanssa lähdimme ylittämään Merenkurkkua oli jo viidettä kesää.