1. Maanantai

 

Rosala

 

Kerrankin suotuisat tuulet! Pääsimme kummitussaarelta Rosalaan suotuisissa tuulissa purjeet pulleina, mutta jouduimme jäämään ankkuriin lahdelle. Radio lupasi navakkaa tuulta ja kaikki lähialueen veneet olivat hakeutuneet suojaan. Kapu laski ankkurin lahdelle ja kömmimme salonkiin.

  • Haluatko kuunnella musiikkia? Kapu kysyi.

  • Joo. Mitä sä haluat? Haluutko kuunnella Ankia? Kapulla oli neljä levyä,Jonny Cash, Anki, Tapio Rautavaara ja Junnu Vainio. Ankia hän kuunteli kaukaisuuteen katsellen iltahämärissä. Kauniita laulelmia ne olivatkin.

  • Mitä sä haluat kuunnella? Kapu kysyi kuten kunnon kavaljeerin tulee.

  • Mä tarjoilen sulle Holstin Planeetat.

Kapu näytti hölmistyneeltä, lakki vinossa. ”Mitä se on? Onks se musiikkia?

  • Kuunnellaan vaan jotain mitä sinä haluat, sanoin jalomielisesti

  • No pane sitten se Junnu Vainio.

Pian Vainion kuolematon lyriikka täytti salongin. Kapu sytytti öljylampun, avasi punaviinipullon ja nosti pöydälle pari lasia. Kaivoin kätköstäni suolapähkinöitä. Pian olimme intomielisessä keskustelussa sisällissotien onnistumisen edellytyksistä. Kapun kepppihevonen oli Latinalaisessa amerikassakin kokeiltu ”yhtenäistä kansaa ei voi voittaa”- politiikka. Minä vannoin taas omistavan luokan varallisuuden vaikutukseen aseistuksen määrään ja laatuun ja sitä kautta sodan voimasuhteisiin. Kysymykseen ei saatu yksiselitteistä vastausta.

 

 

*****