IMG_1704.jpg

Amsterdam 11.5.

Uusi keulapurje tilattiin joskus joulun maissa Suomen parhaalta purjeentekijältä Lauttasaaresta. Kapu oli tutkinut kaikki Suomen purjeentekijät ennen kuin hän teki valintansa. Valmis purje lähetettiin huhtikuussa kohti Alkmaaria, jonne se tulikin ajoissa. Vaatimaton, mutta kallis postipaketti, josta paljastui purjepussi.

- Miksi meidän piti saada uusi keulapurje? Se entinen oli ihan hyvä, kysyin.

-  Se oli liian iso. Sopi hyvin kilpailuihin. Entinen omistaja kilpaili paljon. Iso purje veti kilpailuissa, mutta on hankala meille pyhäpurjehtijoille. Vendoissa (vastakäännöksissä, joissa tuuli tulee veneen edestä. suom. huom.) sai aina pelätä mihin se nyt jää kiinni. Vendan pitää onnistua ensi yrittämällä.  Tää uusi on luotettava ja hyvä. Ei jää kiinni kansirakenteisiin eikä mihinkään.  Oota vaan, kohta saat nähdä, miten tämä toimii.

Purjeet asennettiin paikoilleen tänään. Uusi keulapurje näytti hienolta ja valkoiselta kuin lumi.   

Olimme varanneet päivän Sixhavenissa veneen varustamiseksi matkantekoon. Alkmaarin venevarikolta ei saanut mitään palveluita. Veneen tankit täytettiin, josta Sixhavenin venekerho laskutti 50 senttia sadalta litralta. Vetemme maksoi euron. 

Muonitusvastaava teki kaksi matkaa muonituslaitokseen. Ensimmäisen matkan aikana tuotiin juomat, viinit ja oluet. Toinen matka kohdistui elintarvikkeisiin.  Juustoja, vihanneksia, porkkanoita, perunoita, kaaleja, tomaatteja, kurkkuja, kestomaitoa, säilykepurkkeja (pastakastikkeita, kanakeitto-, lihapulla, yms.) munia, pekonia. Nälkäkuoleman vaara on torjuttu, mutta gourmetateriat on haettava maista. Toisaalta, kun on oikein nälkä, syö vaikka kengänpohjan keitettynä.  

Elämä venesatamassa on jännittävää. Istuimme avotilassa ja katselimme kun iso lauttamainen vuokra-lotja, moottorivetoinen ranskalainen ”Le Boat” tunki ohitsemme etsien venepaikkaa. Jo veneen lähestyessä näimme miehistön onnellisina jättikaljat kourassa. Ajoivat veneen paikkaan, johon se ei mahtunut. Sitten piti miettiä, miten ison veneen saa pois umpikujasta. Mukana oli nainen, joka huusi meille anoen apua. Minä neuvomaan, että peruuttakaa tuonne avoveteen ja sitten käännätte veneen.  Minulle ei sytyttänyt, että kukaan niistä viidestä ei osannut ajaa venettä.

Mies hyppäsi kyytiin jostain rannalta. Vilkutti meille rauhoittavasti ja karjaisi miehistölle

- Tehän olette täällä kaikki humalassa. Kuka on kapteeni? Kauimpana keulassa piilossa roikkuva mies luimisteli esiin ja ilmoittautui kapteeniksi. Mies ajoi laivan taitavasti ulos sokkeloisesta venesatamasta.

- Olisitko osannut ajaa ton muovisen huvilautan pois? Kysyin kapulta.

- Joo olisin.

- No mikset sä sitten mennyt auttamaan?

-  Toi kundi on Sixhavenin työntekijä, jonka tehtävänä on hommata känniset veneilijät pois toisten tieltä.

IMG_0340.jpg