5.8.19 Skuleberget

Skulebergetin vuori on Höga Kustenin suosituin nähtävyys. Sinne kiipeäminen on ruotsalaisen kansalaisvelvollisuus. Vuori huippu on 294 metriä meren pinnan yläpuolella ja korkein merenpinta on ollut 286 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, mikä tekee siitä maailman korkeimman. Huipulle pääsee vain kävelemällä 2,5 kilometriä pitkän polun. Vaikka kilometrejä ei ole sen enempää, kiipeäminen kestää nopeudesta riippuen 2-3 tuntia. Talvisin siellä toimii kolme lasketteluhissiä, joista yksi on ollut toiminnassa myös kesäisin huonojalkaisemmille. Nyt sekin on huollossa.

Polulla kohtasivat vauvat ja vaarit. Pienin kiipeäjä oli noin kaksivuotias pojannassikka, joka juuri oli oppinut kävelemään.  Kantorepuissa näin taivaltavan viisi vauvaa. Koirat oli tietysti otettu mukaan. Nuoriso kiipesi kimpassa kavereiden kanssa. Vanhimmat vaarit ja muorit antoivat sen verran periksi, että ottivat mukaan kävelysauvat. Ihmettelin matkantekijöiden sisukkuutta. Lapsien itkua ei kuulunut, eikä kukaan istunut polun laidalla.  Ehkä aurinkoinen päivä toi helpotusta matkantekoon. 

Kiipeilypolkuja oli kolmea eri vaikeusastetta. Vaikeimman reitin kulkeminen vaati vuorikiipeilijän varusteet, Toiseksi vaikeinkin vaati vakaata jalkaa, ja päätä.  Kolmas oli pisin ja helpoin, mutta ei helppo sekään. Oli  pantava jalkansa huolellisesti maahan, sillä polku kulki vuoresta aikoinaan irronneessa kivilouhikossa. Tietysti puitten ja muun kasvillisuuden tuottama humus oli täyttänyt pahimmat kolot. Tuhannessa vuodessa ehtii kertyä multaa ja puut ehtivät kasvaa ja kuolla.

Huipulla odotti täysillä anniskeluoikeuksilla varustettu ravintola/kahvila, jonka parvekkeelta voi ihailla maisemaa. Kaikki oli ruotsalaisen viimeisteltyä, polun varrella ei ollut yhtään roskaa. Huipulle oli kiikutettu myös taideteos, joka kuvasi vuorta.  Kaikki olisi ollut epäinhimillisen täydellistä, ellei ainoa naisten vessa olisi haissut niin kamalalle, etten kestänyt hajua vaan päätin laskea jonnekin polun varteen.

Varusteet: vanhat lenkkitossut, teepaita, collegehousut, reppu, jossa laihaa mansikkamehua pullollinen, villapaita ja kännykkä. Huipulla oli kenttä!

Suoritusaika: yhteensä noin 3 tuntia huipulla pällisteleminen mukaan lukien

Kapteenin osuus: mahdollisti operaation soutamalla vuorikiipeilijän kumiveneellä maihin.

Kuvan keskellä oleva musta piste ei ole hyttysenkakka vaan Blue Swan, joka on siinä redillä.