IMG_2865.jpg

Oskarshamnins satamakonttori saa kaipaamaan kotosuomeen.

 

5.9.17  Mellanholmen ja Mjödön välissä

Oskarshamnista nähtiin ainoastaan minikesämökkiä muistuttava satamakonttori, jonka vessasta heti tiesi, että maailman turut ovat nyt takanapäin. Siellä oli lehtihylly naistenlehtineen (naisten puolella kun oltiin). Lisäksi oli froteinen tummanpunainen käsipyyhe ja vielä paperisiakin käsipyyhkeitä. Menneisyyden tuhatpaikkaisissa huvisatamissa oli tyytyväinen, jos sai saippuaa ja kuumaa vettä. Puhaltimet työnsivät vedet mieluusti pitkin hihoja.

Ruotsin maaperälle saapumisesta ilmoittivat myös koulujen suihkuhuoneita muistuttavat peseytymistilat. Kaikki vaan yhdessä nakuilemaan ja suihkuun. Britit ja ranskalaiset olisivat taatusti juosseet pakoon. Kaikkein hienoin pesutila oli Plymouthissa, jossa jokainen suihkuun tulija sai oman kylpyhuoneen, jossa oli lukollinen ovi. Kalmarin tarjoomukset eivät olleet kehuttavia, pienet ja vanhat, mutta siellä oli naisten ja miesten pesuhuoneiden välillä yhteissauna. Tilasimme saunan sunnuntaiksi kello kuudeksi. Saunakamppeet kainalossa lähdimme saunatielle. Saunassa oli lämmintä 56 astetta. Eikä sillä pienellä lämmittimellä olisi enempää lämmintä saanutkaan. Kapu suhtautui asiaan loukkaantuneesti. Aivan kuin häntä olisi henkilökohtaisesti parjattu tarjoamalla tällaista saunaa, keräsi pepunaluspyyhkeensä ja poistui niskojaan nakellen.

Täytimme ruokavarastot ja vesi-ja bensatankit Oskarshamnissa ja lähdimme matkaan. Tavoitteena oli nukkua yö jossain Ruotsin saariston poukamassa ja jatkaa aamulla matkaa menemättä maihin.  Kiinnostavia pysähdyspaikkoja Kapteeni löytää vuorenvarmasti.  

- Kuinka sä jaksat aina vaan katsella ja mittailla noita karttoja. Illalla viimeseksi ja aamulla ensimmäiseksi. Voisit vaikka jutella mun kanssani joskus, nurisen. En tunne olevani alkuunkaan niin kiinnostava kuin Ruotsin kartat ja tuulikäppyrät. Häviän harpille ja lyijykynälle. Hän katsoo minuun kyllästyneenä. Melkein kuulen hänen ajattelevan, - Mä olen täällä kaiket viikot, päivät ja yöt. Mitä ihmeen seuraa tässä vielä pitäisi tarjota? Hän on hieman jännittynyt, samalla tavalla poissaoleva, kuin silloin kun lähdettiin vuorovesille. Tutkii eri vaihtoehtoja, reittejä ja etäisyyksiä. Ei kuule, mutta murisee ja minä luulen, että kuuli, vaikka puhui vain kartalle. Väärinymmärryksiä tapahtuu.

Matkanteko myös arkipäiväistynyt. Suomesta lähtiessä tunnelma oli tiivis. Mitä kaikkea olikaan odotettavissa? Olimme kuin koulun loputtua vapaaksi päässeet teinit, Täynnä seikkailunhalua. Kaikkea sitä, mitä odotettiin, on myös saatu. Vauhtia, jännitystä ja vaarallisiakin tilanteita. Kapu on vähän tyytymätön siihen, miten vähän onkaan päästy purjehtimaan. Englannin kanaalissa puhalsivat tuulet etelästä, eli kulkusuuntaamme nähden vastaisesti. Bretagnessa käännyttäessä paluumatkalle piti tuulien vaihtua. Osittain niin kävikin, mutta ei toivotussa määrin. Alkuperäinen ihanteellinen ajatuksemme oli, että kuljemme vain silloin kun päästään purjeilla. Odotetaan aina sopivaa säätä. Jos emme olisi lipsuneet päätöksestämme, olisimme päässet parissa vuodessa ehkä Malmöön.

Lukijamme ovat olleet aktiivisia ja ryhtyneet mettimään pesuliinaa  helpompaa, ja esteettisempää keinoa pitää keinuvassa veneessä soppalautanen pöydällä. On tarjottu mm vanhan joogamaton uusiokäyttöä. Siitä voisi leikata lautasenaluset laajemmallekin syömäväelle. Ajatus on mitä mainioin.  Joogamattoni makaa tyhjän panttina kotona komeron nurkassa.  Vesi ei kuitenkaan vaikuta pöydän lakkapintaan. Venelakkojen tulee sietää vettä. Lapsena kun olin merimiesisäni mukana rahtilaivalla, päällystön messin pöytäliinat kasteltiin aina laivan keinuessa.  Siitä ei kuitenkaan tänään olisi ollut  nyt mitään hyötyä, koska veneemme keinui ees taas ja oli niin paljon kallellaan, että soppalautasta ei voinut laittaa pöydälle. Pöytä oli ajoittain niin vinossa, että keitto olisi joka tapauksessa tullut ulos lautasesta. Soppalautasta piti pitää kädessä ja kallistella niin että ruuan sai lusikoiduksi suuhunsa. Leipä piti syödä erikseen, koska ihmisellä on vain kaksi kättä.

Keli oli sateinen ja tuuli vikuroi, 48 merimailin matkaan kului kymmenen tuntia.

IMG_2868.jpg

Ankkuripaikkamme on sekin kotoisen tuntuinen, Välisaaren ja Simasaaren välissä.