IMG_2594.jpg

Tarvittava varaosa.

6.8.Stellendam

 

Stellendamin kaupunkia voi nipin napin kutsua kaupungiksi. Pikemminkin se oli kanavan ja moottoritien väliin kasvaneen teollisuusalueen työntekijöille sopiva kotipaikka. Kadut juoksivat piikkisuoraan liikenneympyröistä, jotka oli rakennettu kapeiden katujen risteyksiin. Se oli siisti omakotitaloyhdyskunta, jossa ei ollut vanhoille pikkukaupungeille ominaista eri aikakausien luomaa särmää.

Palvelusatama tarjosi polkupyörän, - ilmaiseksi-, näin ei tarvinnut etsiä busseja tai kävellä. Tie oli lisäksi piikkisusuora, teollisuusalueen halki kulkeva tylsäke.

Jouduin tosin kysymään tietä ruokakauppaan, koska mikään identtisistä kaduista ei näyttänyt johtavan ”keskustaan”. Täytyikin olla tarkkana, ettei ajanut keskustan ja ruokakaupan ohitse. ”Plus” nimisen kaupan vieressä oli ”Euronics”in härpäkekauppa, raha-automaatti, apteekki ja posti. iVaatimattomat ostoksemme maksoivat 28 euroa, mutta kassa ei kelpuuttanut maksukorttejamme. Olimme jo ehtineet unohtaa kotiinpäin vetävien hollantilaisten inhon kansainvälisiä luotto-, ja maksukortteja mynötäviä yrityksiä kohtaan. Paperiraha tai luottokortti kelpaa.

Aamulla lähdimme hyvin syöneinä ja levänneinä kohti uusia seikkailuja. Seikkailu odottikin jo ennen kuin pääsimme polttoainelaituriin, jossa piti tankata rasvatyynen päivän vaatimaa konevoimaa. Seisoin tavan mukaan sininen köysi kädessäni valmiina hyppäämään laiturille ja pysäyttämään veneen lähimpään knaapiin sitomallani köydellä. Tavallisesti niin taitavasti venettä ajava kapu ajaa tömäytti keulan laituriin, vaikka hänen piti lähestyä hitaasti ja elegantisti veneen vasen laita edellä laituria, että pääsisin astumaan sille. Oli pakko kaartaa taas ulos satama-altaaseen. Samalla jostain konehuoneen nurkilta tuli palaneen käryä.

- Moottori ei anna pakkia. Tää kulkee vaan eteenpäin! Hän manaili. -  Merivesipumppukaan ei toimi.

 Pakilla jarrutetaan vene laituriin ohjatessa. Veneessähän ei ole jarruja. Kun piti panna jarrut päälle, oli jarrun, eli pakin kohdalla pelkkää tyhjää.   Seuraavalla yrityksellä sammutin moottorin ja Kapu ohjasi veneen hiljaa liu´uttamalla polttoainelaituriin, josta meidät hätistettiin pois lähes heti kun Gulfin dieselinjakaja huomasi, että emme olleet maksavia asiakkaita. Oli sunnuntai ja laituri tarvittiin oikeiden asiakkaiden tarpeisiin, eikä jonkun vanhan purkin korjauspajaksi. Kello oli puoli yksitoista ja uloslähteviä veneitä tunki jonona sataman suulta ulos.

Seuraavaksi tuli vierassataman päällikkö raapimaan päätään. Kapu uskotteli hänelle pystyvänsä korjaamaan vian melkein heti Ja niin pääsimme viereiseen – sunnuntain johdosta autioon – kaupalliseen laituriin. Kapu lähti etsimään varaosia.

Vika ei ollutkaan vaihdelaatikossa, vaan vaihteen ja kaasun vaihtovivussa. Uskomattoman hyvän tuurinsa johdosta hän löysi täsmälleen saman varaosan. Niitä edustava yritys oli sataman takana olevassa teollisuustaajamassa. Kello kahteen mennessä oli varaosa hankittu ja pantu paikoilleen.

 Nyt oli jäljellä ongelma merivesipumpun kanssa. Kapu kyllä huomasi jo laiturista lähtiessämme, että pumppu ei toiminut. Jokainen venekippari katsoo automaattisesti tuleeko lauhdevesi ulos veneen laidasta. Hän oli kuitenkin käynyt puhdistamassa pumppua ja ei heti pysähdyttänyt moottoria, koska arveli, että pumpussa oleva ilma poistuu pian ja pumppu käynnistyy. Samalla vaihteisiin liityvä ongelma painoi päälle. Ajoimme ympyrää, jonkin aikaa yrittäen päästä oikeaan kulmaan ajaaksemme polttoainelaituriin ja pumppu kävi kuivana. Haju oli onneksi pahempi kuin vahinko ja vika oli helppo korjata.  Raakavesisuodattimen kannen tiiviste oli pudonnut paikaltaan suodatinta puhdistettaessa. Pumppu oli pysynyt ehjänä.

Kello kolmelta oli vene taas reilassa, mutta ei kannattanut lähteä enään jatkamaan matkaa. Niinpä meille suotiin vielä yksi yö Stellendamin tylsässä satamassa. No – lepaoahan tässä kaivattiinkin.

IMG_2593.jpg 

Kirurgi on juuri poistanut vanhan osan potilaan sisuksista ja yrittää selvittää vielä voisiko pärjätä vanhalla vai tarvittaisiinko uusi.