19.-20 Reposaari eli  Repsö lauantairuuhkan aikaan.

Taajaman keskuskadulla, Kirkkokadulla, ei ollut perjantai-iltana ketään.  Asukkaiden kokoontumispaikka löytyi Kaupparannan kioskilta, jossa paitsi kioski kaljoineen, oli myös postilaatikko. Pöydällinen paikallisia ukkoja ryysti olutta ja olivat jo aika vedossa puoli kymmenen aikaan illalla.  Näytti siltä, että siinä oli istuttu jo tovi. 

Reposaari on ollut suosittu bailupaikka noin -70 luvulla, muistaa Kapteeni. Porilainen nuoriso, ja nuoriso vähän laajemmaltakin tuli tänne juhlimaan. Tämä oli siis ennen festariaikoja. Silloinen huvielämään keskus upea, suuri puutalo on muuttunut tilausravintolaksi. Juhliminen on siirtynyt kioskiaikaan. " Viisprosenttisen kaljan juominen on kuin pornon katseleminen radiosta", veisteli paikallinen taksikuski kyytiä odotellessaan.

Lauantaiana teimme metsäretken sodanaikaisen ilmatorjuntapatteriston sijoituspaikkaan. Sieltä poikien tehtävänä oli ampua lentokoneita alas.  Sotahistorioitsijat tietävät, että he onnistuivat pudottamaan ainakin yhden vihollislentokoneen.

 

Tätä katua ei löytynyt kartasta

 

4.10.11.1925 tapahtui Reposaaren edustalla karmea onnettomuus, kun Venäjän vallan aikaisia peruja oleva  50 metrinen torpedovene kaatui kovassa merenkäynnissä ja vei mukanaan koko miehistönsä, 52 miestä. Tapahtuman ajankohdasta johtuen jokainen voi ymmärtää, että vaikka onnettomuus nähtiin maalta ja ryhdyttiin pikaisiin pelastamisyrityksiin, kaikki kuolivat. Veneen Kapteenia syytettiin taipumattomaksi, koska saattueen muut kolme venettä selvisivät myrskystä satamaan, mutta tämä S 2 vene jatkoi sisukkaasti eteenpäin surkein seurauksin.  Hallitus pisti tämän jälkeen kaikki venäläisiltä jääneet alukset käyttökieltoon. 

Väinö Aaltonen teki hienon veistoksen hukkuneiden hautamuistomerkkiin.