IMG_2317.jpg

                                                    

Ranska! Aamuiset kovakuoriset patongit, joiden sisusta on sitkeä ja kostea, Elsassin valkoiset ja Burgundin punaiset viinit, kymmenen metriä pitkät juustohyllyt, savustetut ankanrinnat, höyhenenkevyet vihreät salaatinlehdet, pastis, valkosipulikeitto, osterit, bistrot ja omanarvontuntevat ranskalaiset.  Valloittajat, jotka hävittivät miljoonan sotilaan armeijan Venäjällä. Mutta mitä naisiin tulee, Gallian kukko on maailman seksuaalinen valloittaja. Niin uskoo ranskalainen mies.

 Briteissä on puolensa, he ovat täsmällisiä, huumorintajuisia, ehkä kuivahkojakin mutta kohteliaisuuden puutteesta heitä ei voi syyttää. Heiltä puuttuu ranskalaisten eleganssin taju, mutta sen sijaan he ovat uskollisia kuningattarelle ja isänmaalle. Seksiaddikteksi heitä ei voi tuomita missään tapauksessa. Kuningatar Victorian ohje englantilaisille naisille seksistä ” Close your eyes and think of England”, tuntuu osuneen naulan kantaan. Englantilainen ruoka ei vedä vertoja ranskalaiselle, mutta se on mutkatonta, vahvaa maalaisruokaa, jolla rakennettiin brittiläinen imperiumi. Siis silloin ennen.

Ranskalainen juo viinilasillisen tai kupillisen espressoa katukahvilassa ja jaksaa istua kevyellä tuolilla auringonvarjon alla lehteä lukemassa puoli iltapäivää. Britti menee pubiin, jossa sohvien sametit ovat pölyiset ja kuluneet ja pöydät naarmuiset, tilaa oluen ja alkaa jutella naapurinsa kanssa jonka hän tuntee ennestään. Ja vaikka ei tuntisikaan, haluaa oppia tuntemaan. Pubi kuuluu englantilaisen elämän tukipilareihin. Ranskassa bistrossa käydään syömässä lounas eikä vieraisiin pöytiin huudella.

Olemme risteilleet kahdessa hyvin erilaisessa kulttuurissa. Ne ovat kuin yö ja päivä jotka eivät koskaan kohtaa. Britti inhoaa ranskalaisia ja ranskalainen ei siitä välitä, hän tietää olevansa erinomainen. Epämääräisesti kummassakin kulttuurissa risteilevän turistin pintapuolisia huomioita ei pidä ottaa tosissaan. Ne luonnehtivat näitä kahta kansakuntaa kuin joulukuuseen ripustetut karkit, joihin kiinnittää huomionsa, ei ehdi tutustua koko kuuseen.   

Nyt kun olemme palanneet Ranskaan, kaipaamme englannin kieltä. Vielä viime viikolla osasin puhua ihmisille. Nyt olemme riippuvaisia kännykän sanakirjan palveluista ja viidenkymmenen vuoden takaisista lukion ranskantunneista.

Jämme merelle ankkuriin, piskuisen Grandcampin kylän lähelle.  Mainingit heiluttavat tarmokkaasti venettä.  Yritin tehdä ruokaa, jota suunnitellessani en ottanut huomioon, että tarvitsisin kaksi apulaista pitämään paikoillaan tavaroita. Lautaset vaeltavat pöydän puolelta toiselle, maustepurkit putoilevat lattialle ja veden kaataminen pastasta vaatii urheutta. Veitsien käsittelyssä on oltava tarkkana, ettei leikkaisi irti peukaloaan kurkun asemesta. Sain olutpullon lennosta kiinni juuri kun se putosi.

Onneksi vuoteemme reunat ovat ummessa ja vene keikkuu kyljeltä toiselle. Jos löydän korvatulpat, voin ehkä nukkua vähän. 

                               49. 24,94 N ja 01.05,718 W   (Noin Lontoon kohdalla, mutta Ranskassa)

IMG_2321.jpg