g%C3%B6ta%20kanal%20009.jpg

Veneen komentokeskus. Toimii ulkonäöstään huolimatta mainiosti. Kapun itsetekemä.


18.8.

Tiistai


Sarö


                    Yritimme pariin kolmeen poukamaan ankkuriin, piiloon aavalla puhaltavasta navakasta tuulesta. Piti päästä syömään ja lepäämään. Aamulla oli aloitettu aikaisin ja illalla valvottu myöhään. Ruotsin itärannikko ei meitä syliinsä halunnut. Poukamat olivat matalia ruohorantoja, ankkuri ei kiinni ottanut ja syvyysmittari näytti nollaa. Kauniita autioita, joita kotomaassa on vaikka kuinka, ei täältä löytynyt. Valtavia talonmötiköitä oli kyllä siroteltu pitkin rantoja, ja niiden laitureissa oli veneitä, mutta olivat pieniä ja matalakölisiä.


           Kapu ähersi ankkurin kanssa niin kauan, että se vihdoinkin eräässä poukamassa tarttui pohjaan ja päästiin avaamaan purkkiraviolit ja kaatamaan ne kattilaan.


                                                            ****************


                  Olen nyt ollut veneessä Kapun kanssa kaksistaan, muutamaa vierailua lukuunottamatta, 49 päivää. Olenko oppinut jotain, jota en vielä viime vuonna osannut? Yritin miettiä, mutta mitään ei tullut mieleen. Kaikki veneen käsittelyn vaatimat operaatiot oli moneen kertaan tehty, mutta välillä taas unohdin miten päin köydet piti panna vinsseihin ja kuinka se solmittiin knaapiin että piti. Paalousolmun tekeminen onnistui ehkä joka toinen kerta.


            ” Paalusolmu on perussolmu, sen tekemisen täytyy olla automaattista. Harjoittele niin kauan että kätesi oppivat sen, eikä sinun tarvitse enää ajatella”. Harjoittelin ahkerasti, mutta heti kun en solmua viikkon tehnyt, käteni unohtivat miten päin ne käännökset köydellä tapahtuivat ja solmusta tuli susi.


         Enkö koskaan oppisi automaattiseksi purjehtijaksi, niinkuin Kapu, joka purjehti jo kouluikäisenä. Oliko purjehtiminen samanlaista kuin esimerkiksi pyörällä ajo? Sen oppi lapsena ja sitä ei koskaan unohtaisi. Olin ollut varma, että ikä ei haittaisi purjehtimistaidon oppimista, mutta nyt on vakaumukseeni tullut pientä horjuntaa. Satamaan on tultu ja lähdetty 49 kertaa tällä kaudella ja vieläkään en osaa itse päätellä mitä pitää juuri tässä rantautumisessa tai lähdössä pitäisi tehdä. Kapu pitää pienimuotoisen luennon saapumis-tai lähtövalmisteluista joka kerran.


       Eräänä iltana, Kapu piti puhuttelun.

      ” Sulla on asennevamma. Et hyväksy mun ohjeita vaan selität koko ajan ja väität vastaan. Väität, että opettaja on huono kun ei saa oppilasta oppimaan. Kyllä se on niin, että sä et halua oppia.” Kapu on rauhallinen mies, eikä vähästä hötkyile, arvelin että hänen mittansa on jotenkin täyttymässä.


        Tein itsetutkiskelua. Totta olikin, että yritin aina selvittää itselleni mitä odotettiin, eikä Kapu aina edes kuullut, huonokuuloinen kun oli, saati sitten ymmärtänyt mistä oli kysymys. Näin jokaisen saamani ohjeen takana useita mahdollisuuksia suorittaa tehtävä ja ryhdyin välittömästi varioimaan ohjetta saadakseni sen itselleni yksiselitteiseen muotoon. Sehän ei onnistunut. Tilanteet tulivat eteen aika nopeasti. Minun oli siis itse päätettävä miten saamani ohjeen toteutan. Usein se meni väärin ja kuulin Kapun huutavan ”Ei, ei, ei! ” Ja sitten lisäohjeita tuli. Muuten ei hommasta olisikaan tullut mitään. Se automaatio, joka kertoo jokaisen tilanteen vaatimat toimet, minulta puuttui.


      Olin siipi maassa. Koko purjehtimisen opettelu oli yhtä hakuammuntaa, jossa ammuin ohi maalin - ja monesti. Olin odottanut, että yritykseni vähitellen palkittaisiin ja erehtymiset vähenisivät, mutta toistaiseksi sellaista ei ollut nähtävissä. Olin yksinkertaisesti huono, ja kun en ole pitkiin aikoihin tuntenut itseäni huonoksi, se otti itsetunnonlle.


      ” En voi luottaa sinuun, että hommat tehdään oikein Teet oikein noin kymmenen kertaa, mutta yhdestoista kerta on taas väärin. Mun on valvottava kaiken aikaa. Miten me voidaan lähteä kaukomaille, jossa aallot on korkeat, tuulet myrskyiset, vuorovedet heittelevät venettä, ja isoja ja pieniä laivoja on väisteltävä? Öljynporaustornit sukeltavat eteen pimeydesta ja sen sellaista. ”Kapu luennoi edessä olevista haasteista, jotta ymmärtäisin että tässä on tosi kysymyksessä. Nyt ei enää lilluttu kesäpäivänä Suomenlahdella.


      Menin aika hiljaiseksi. Katselin olutlasini pohjaa mutta en tiennyt mitä vastata. Oliko meidän haudattava suunnitelmat isoista vesistä, ja palattava jäljillemme? Oliko niin, että en todellakaan oppisi? Olisiko aika heittää kirves kaivoon? Istuimme molemmat ajatuksissamme aika tovin. Viimein Kapu katsoi minuun aika hellästi.


        ” Olen minäkin vähän huono antamaan ohjeita. Voihan jokaisen asian tehdä monella tavalla. Mulla on taipumuksena nähdä vain oma tapani tehdä juttuja, mutta eihän se ole ainoa. Olen mä huomannut, että joskus sun tapasi tehdä johtaa vielä parempaan lopputulokseen kuin se malli, jota minä olen noudattanut koko ikäni. Yritetään vaan edelleen. ” Kapu sanoi sovittelevasti.


       Otettiin toiset oluet ja halittiin.



                                                                  **************


g%C3%B6ta%20kanal%20011.jpg

Purkkiruokavaraston ovi ammollaan. Sisällä, kinkkuja, papuja, sardiinejä, kuivattuja sieniä, etc.etc.