IMG_1729.jpg

Meidän omat kuohut tuossa oikealla.

 

10.5. Scheveningistä  - Vlissingeniin

 

… mutta meille ei pullosta.  Kuohuvaa tuli sen sijaan merestä,jonka  vaahtopäät pitivät meidät tiukassa otteessaan. Aurinko paistoi, tosin kylmästi. Meritakkia tarvittiin, koska aallot ruiskivat jatkuvasti vettä päällemme. Olimme tehneet kunnianhimoisen matkasuunnitelman, jonka optimikestoaika olisi ollut 12 tuntia. Lähdimme Schevengenistä auringon noustua kello 7.15.

Uutta purjetta päästiin kokeilemaan ja vanha isopurjekin toimi oikein hyvin. Gasti oli pahasti unohtanut merimiestaidot talven aikana. Köydet kääntyivät vinsseille väärin päin, eikä vendoista tahtonut tulla yhtään mitään.  Olisi pitänyt olla paljon nopeampi ja vahvempi, jotta keulapurje olisi saatu kääntymään Kapun toivomalla tavalla. Vinssin veivaaminen vaatii habaa, jota ei ollut kylliksi.  

Suklaapatukoiden etsiminen, ja kuivien vaatteiden hamuaminen kastuneiden tilalle  vaati tasapainoa joita sitäkään ei ollut tarpeeksi. Salonki oli kuin tehosekoitin. Huomenna lasketaan mustelmat.

Kapu sai purjehtia tarpeekseen kymmenen tunnin jälkeen ja väänsi moottorin käyntiin ja automaattiohjauksen päälle.  Loppuaika ajettiin moottorilla.  Purjehtiminen on hiljaista, mutta vauhdin säätelyllä on rajoituksensa. Vauhti riippuu tuulesta.  Moottorillakaan ei luovimiseen käytettyä aikaa saanut takaisin. 

Tulimme perille Vlissingeniin illalla kello 22.30. Arvioitu tuloaika oli pettänyt kolmella tunnilla. Salongin katto vuoti ja sohvat olivat märät. Olimme viettäneet päivän katselemalla lähes autiota meren ulappaa. Muut veneilijät olivat kait  äitejään katsomassa.

 

Veneen kapteeni noin 9 tunnin työrupeaman jälkeen.

IMG_1731.jpg