14.8. Borkum

 

Ihmettelemme miksi tähän kurjaan satamaan tunkee veneitä jatkuvalla syötöllä. Ei ole paikkoja, ja siksi on veneet sidottava kiinni toisiinsa. Kaikista veneistä mennään laiturille kävelemällä muiden veneiden kannella. Etiketti tosin vaatii, että on aina mentävä keulan puolelta ja mahdollisimman hiljaa.  Olemme kuin juusto hampurilaisen välissä.  Kaikkien on lähdettävä aamulla, kun laituria vasten oleva vene lähtee aamulla kello kuusi.  Takaisin voi tietysti tulla, ja laituripaikan saa nopein.

Olimme varanneet Borkumille yhden päivän, josta tulee nyt melkein kaksi. Tarvitsemme dieseliä, tankki on melkein tyhjä. Bensa-asema aukeaa kello kahdeksan aamulla ja meidän piti lähteä kuudelta kohti Cuxhavenia. Niin määräsivät virrat. Koska Kapun on kärrättävä 100 litraa bensaa käsipelillä ja samalla meni lähtöaika pitkäksi ja pääsemme lähtemään vasta illansuussa. Borkumissa ei ole veneille tarkoitettua polttoainelaituria.

Laiturikriiseistä viis, me lähdimme Borkumin kaupunkiin löytöretkelle. Venesataman laidassa on lauttaterminaali, ja sen vieressä on kapearaiteinen junarata joka vie lautan matkustajat kaupunkiin. Rautatie ja juna ovat ehkä jostain 1900 -luvun alusta. Juna oli pitkä, mutta se tuli täpötäyteen lauttamatkustajien purkauduttua laiturille rantaleluineen.  Rannalle vievä rata, on aikanaan rakennettu kuljettamaan hienoja kylpylävieraita loman viettoon.   Borkum on vanha kylpyläkaupunki, jossa on mahtava hiekkaranta.

Kaupunkiin on toimitettu vain noin kymmenkunta talon piirustusta, tai siellä on timantinkova julkisivulautakunta, koska kaikki talot ovat punatiilipinnoitettuja ja pienin variaation melkein identtisiä. On myös mahdollista, että Borkumissa on jossain tiilitehdas, joka toimittaa kaiken rakennusmateriaalin. Vaikutelma on yksitoikkoisen kolkko, kasarmimainen Talon edessä on tavallisimmin huolellisesti hoidettu nurmikko, mutta ei juurikaan istutuksia.  Kaikki on piinallisen siistiä, ei roskan häivää missään.

Ainoa löytämämme talo jossa oli kukkia, mutta muuten tyyppitalo

 

Muuan lukija auttoi muistamaan, mitä Borkumissa tapahtui II maailmansodan mainingeissa.  Amerikkalainen pommikone oli ammuttu alas saaren lähellä ja miehistö, seitsemän henkeä, pelastuivat saarelle. Borkumilaiset onkivat heidät ylös ja sen sijaan että olisivat lähettäneet sotavankinsa Saksan meritukikohtaan edelleen toimitettavaksi muiden sotavankin leiriin, he juoksuttivat vangit pitkin kylän katuja ja kaupunkilaiset saivat nuijia heitä mielensä mukaan. Lopulta saksalaiset sotilaat ampuivat sen mitä heistä oli jäljellä kujajuoksun jälkeen.  Oikeus tuomitsi myöhemmin kuolemaan viisi saksalaista sotilasta,  jotka olivat osallistuneet tapahtumaan ja kyläläisistäkin 17 henkeä sai eripituisia vankeustuomioita. Tapahtuma oli siis varsin pieni, vaikkakin inhottava sen rinnalla, mitä muissa maissa tapahtui tuohon aikaan.

 

Laiturille pääseminen on hankalaa. Veneet uivat syvälllä.. Olen lyhytjalkainen.