6.7. St. Malo

Aurinko ja lämmin tuuli hyväili meitä jo aamusta. Samalla unohtuivat kylmät tuulet, sateet ja ukkoset. Istuimme veneen avotialassa naamat aurinkoon, kylmä valkoviinilasi kädessä ja pää tyhjänä ajatuksista.

Kun kaupat taas aukesivat joskus kolmelta, lähdimme varustamaan venettä uusia seikkailuja varten. Istuimme rannan kuppilassa ja katselimme lasten telmimistä hiekassa. Oli niin lämmin, mutta ei kuitenkaan hikinen olo.

St Malo on hieno vanha muurien ympäröimä kaupunki. Nyt se muistuttaa etäisesti Roomaa. Siellä on mukulakivikadut, vanhoja pyöreistä kivistä rakennettuja asumuksia, ja muutama uudempikin. Turisteja, ja heitä palvelevia ravintoloja on pienen kaupungin kadut väärällään. On kuin tulisi turistien nukkekaupunkiin. Kadut täyttyvät pällistelevistä turisteista jotka ostavat kalliita tavaroita hienoista boutiqueista, istuvat kalliissa ravintoloissa ja vähän halvemmissa kahviloissa ja tilaavat muotokuviaan torilla hiki päässä työskenteleviltä kuvataiteilijoilta.

Keskustorin nurkalla on vanha hotelli nimeltä ”Chateaubriand”. Ranskalaisen romantismin isänä tunnettu varakerivi Chateaubriand syntyi ylhäisöperheeseen täällä 1768, ja on myös haudattu tänne. Noina poliittisesti häilyvinä aikoina hän ehti olla maanpaossa Pohjois Amerikassa, elättää itsensä surkeana ranskanopettajana Englannissa ja kärsiä puutetta ja nälkää. Hän kirjoitti kuitenkin kaiken aikaa poliittissävytteisiä kritiikkejä maailman menosta ja keräsi vihollisia. Ranskan vallankumous katkoi joitakin hänen ystäviensä kauloja. Se auttoi häntä kritisoimaan vallankumousta, mikä oli vaarallista noina aikoina.  Kuitenkin – Venäjän keisarinna lähetti hänelle melkoisen summan rahaa. ” Tämä mies on vakaumuksellinen kristitty jota kannattaa tukea” oli Katariina tokaissut. Chateaubriand käytti ison osan rahoista matkustelemiseen pitkin Aasiaa ja Egyptiä. 

En ole koskaan lukenut mitään Chateaubriandin kirjoittamaa, mutta Victor Hugo on oppi-isästään todennut: ”Olla kuin Chateaubriand tai ei mitään”. Victor ylsi korkeammalle kuin kuin oppi – isänsä Francois René. Chateaubriandin muistamme lähinnä hänen kokistaan, joka suunnitteli erikoishyvän pihvin isännälleen. Hänen kirjallinen työnsä on unohtunut, mutta Hugo kirjoitti Notre Damen kellonsoittajat ja Kurjat.

Jos St. Malo oli Chateaubrianin aikoihin yhtä hurmaava kuin se on tänään, monine upeine hiekkarantoineen, laskuveden paljastamiin merenpohjan muodostelmineen, ankarine fasadeineen, kapeine kujineen ja monine pienien lauluryhmineen, jotka laulavat katukuiluissa, on helppo uskoa, että romantismi syntyi täällä

 

.