Hei kaikki! 

4.9

Perjantai

Klintholm

On jäätävän kylmä tuuli ja luulisi miltei että kohta sataa lunta.  Kun panin pääni ulos veneestä eilen, näin sadottain räystäspääskysiä laiturilla. Niitä istui veneiden köysillä rivissä ja juttelivat hiljaa keskenään. Muuttomatkalla ovat. Syksy on siis saapumassa.

 

Klintholmenin vierassatamassa oli pari muuta venettä, kapakat olivat kiinni ja kylänraitti tyhjä. 

 

                                                            ***********************

 

Ennen matkalle lähtöä oli vene vielä katsastettava. 

Katsastaja oli kerhon nokkimisasteikossa korkealla. Katsastajana toimiminen on venekerhon luottamustehtävä. Veneerhon katsastuslautakunnan puheenjohtajan tehtävänä on suostutella kerhon jäseniä Suomen veneilyliiton järjestämille kasastuskursseille. Tietysti he valitsivat kerhon kokeneimmat purjehtijat tehtävään. Jos ei omistaja ei katsasta venettään, hänet erotetaan kerhosta ja hän menettää venepaikkansa, puhumattakaan vakuutuslaitoksen aiheuttamista ongelmista haverin sattuessa.

 

”Meille tulee katsastaja ensi tiistaina” Kapu sanoi. ”Missä on savuhälytin? Mä näin sen tässä, mutta nyt se on poissa. ”Hän kaiveli kaappeja ja työkalulaatikoita hermostuneena. Nostin savuhölyyttimen kirjahyllystä. Kapu ei hermostuksissaan nähnyt nenänsä edessä olevaa esinettä.

 

Odotin tuulien sierettämän merenkävijän saapumista. Merenkävijän, joka tuo mukanaan suolaisten veisen pärskeet ja turvallisuuden tunteen siitä, että kun tämä juttu on selätetty, sitten on vedet avoimena maailma joka puolelle.

 

Katsastaja laskeutui reippaasti ja notkeasti salonkiin. Pystytukka, tumman ruskeat vilkkusilmät, ympärillään reipas ilmapiiri ja valmiina selvittämään, onko veneemme kelvollinen kellumaan vedessä. Hän istui salongin sohvalle, avasi laukkunsa lipan ja kaivoi kasan papereita, jotka pinosi salongin pöydälle.

 

”Tämä on ensimmäinen tänään katsastettava ykkösluokan vene,” hän sanoi.

 

Mitä? Tämä vanha matolaatikko, jota Kapu oli rakentanut koko pitkän talven, olikin jotain erinomaista, ykkösluokkaa. Kuka olisi arvannut, että se kuului huippuveneiden ylivertaiseen joukkoon. Röyhistin rintaani ikäänkuin olisin veneen omistaja, eikä Kapulla olisi osaa eikä arpaa koko hommaan.

 

”Mitä tarkoittaa, että on ykkösluokkaa,” nojasin karttapöytään ja utelin.

”Ykkösluokan veneet on valtamerikelpoisesti varustettuja. Pitää olla turvallista sielläkin.” katsastaja sanoi ” tämä teidän vene on sellainen.

 

Mille valtamerille pitää kelvata? Nyt on parasta olla tarttumatta lillukan varsiin. Katsastajalla on valta olla hyväksymättä meidän venettä ja hyväksymättömätöntä venettä ei vakuutuskaan korvaa, vaikka joutusimme hylkäämään veneemme jossain Biskajan lahden syysmyrskyissä.

 

”Niin, Ykkösluokan katsastus on kaikista laajin. Pitää olla tutkat ja muut. Onko teillä tutka?”

 

”No ei varsinaista tutkaa, mutta on tässä selvitty AIS:llä tähänkin asti. Onko se tutka ihan pakollinen? Jos ostettaisiin vähän myöhemmin? ” Kapu näyttää koulupojalta, joka ei ole suostanut suksia, eikä uskalla sanoa jumppamaikalle, että osti skeittilaudan isän antamilla ksirahoilla. Katsastaja kaivautui papereihinsa.

 

”Minä olen myös lähdössä pitkälle matkalle,” hän kertoi oikoessaan papereiden ryppyjä. Ei kerronut kuitenkaan mienne. Voi saasta! Nyt se alkaa kehuskella samoilla reiteillä, joita me olemme suunnitelleet kietävämme. Suhtauduin Välimereen johtaviin vesiteihin mutasukkaisesti, kuin olisin omistanut ne.

”Meinaatteko olle pitkäänkin?” Kyselin

 

”Otin vuoden virkavapaata. Nyt ollaan todella menossa!” hän sanoi.

 

Meillä oli ikuinen virkavapaa ja vasta nyt olimme menossa. Tunsin huonommuutta.Ehkä katsastaja olikin oikea merenkävijä. Kapu oli hiljaa, ilmassa oli jännitystä.

 

Ai niitä on eri olosuhteisiin sopivia venevarustuksia, rannikolle ja merelle ja sillee? Tämähän oli monimutksiempaa kuin uskoinkaan. Toisaalta, luultavimmin kahdeksapyöräisellä rekalla on erilaiset katsastusvaatimukset kuin Lamborghinilla ja molemmat ovat kuitenkin maalla kulkevia moottoriajoneuvoja.

 

”Onks hätäraketit asian mukaiset, ettei oo liian vanhat?”

 

Kapu kaivaoihätäraketit kaapista ja ojensi yhden katsastajalle.”Tää on liian vanha. Kato nyt, mennyt vanhaksi vuonna 2013.”

 

Kapu pyörittelee rakettia käsissään. Selvästi nolottaa olla eri mieltä katsastajan kanssa

 

”Mä ostin tän viime vuonna. Kyllä tän pitäisi olla voimassa.” Hän ojensi punaisen raketin takaisin katsastajalle.

 

”Ai perskele tämähän onkin valmistettu vuonna 2013! Voimassa vuoteen 2017.Onko savupommeja?” Hän jahtasi edelleen tappavia puutteita veneen varustuksessa.

 

Kapu kaivoi toisesta pussista savupommin. Se oli pyöreä paksu lieriö. Hän näytti sitä katsatajalle.

 

”Onks sulla vaan yksi? Pitää olla kaksi!” Katsastaja osoitti olevansa ammattitaitoinen.Vaativa ja tiukkka.

 

”Ei oo kuin yksi. Mä ostan toisen,” Kapu ynähti. Katsastaja katsoi papereihinsa ja näytti vakavalta. Joko nyt tuli pakit?

 

”Olkoon menneeksi, osta toinen,” sanoi katsasataja Kapu rentoutui vähän, työnsi lakkiaan takasraivolle, ja nojautui taaksepäin.

 

”Mitä te teette noille vanhoille raketeille? ” utelin ” Eihän niitä voi niitä ampua ilmaan noin vain? Voitaisiin luulla, että joku on merihädässä.”

 

”Ei tietenkään!” Katsasataja näytti kauhistueelta”. ”Merivartiolaitos järjestää yhteisampujaiset. Sellaiset oli just viime vuonna. Siitä ilmoitellaan laajasti, että veneilijät tietävät. Onko runkotarkastus tehty?” Hän kyseli edelleen

 

”Joo, se tehtiin ennenkuin vene pantiin veteen. Kapu vakuutti.

 

”Onks teidän vene tässä jossain lähellä?” Kysyin katsastajalta. Uskoin, että tarkastajalla on joku supervene, jolla hän aikoo lähteä maailmalle.

 

”No ei oo vielä, yritin tuoda sen pari päivää sitten, mutta kone ei käynnistynyt. Ostin sitten uuden starttimoottorin. Oli pirun kallis, neljäsataa euroa. Panin sen paikoilleen eikä se kone käynnistynyt kumminkaan. Käynnistyksen rele oli palanut. Menin rautakauppaan ja ostin uuden releen. Maksoi noin viiskyt senttiä,” hän sanoi. Katsastusmiestä nauratti oma tyhmyytensä. Harvinainen mies. Valmis nauramaan epäonnistumiselleen. Katsastuslautakunta oli valinnut oikein.

 

”Minne te meinaatte lähteä,” kysyin

 

”Lähdetään vaimon kanssa Kanarian Saarille talvea viettämään. Niillä oli kovat suunnitelmat, melkein kuin meillä.

                                                             ********************