20170828_180049.jpg

  20170828_180113.jpg                                                                                      

Pakko uskoa....

 

28.8. Simrishamn

Pakko se on uskoa, kun oikein konttoorin seinälle on tieto präntätty. Kun tulimme Simrishamin satamaan puolelta päivin ei lappua vielä ollut. Satamakapteeni oli jossain muualla silloin ja poissa ollessamme kävi pistämässä lapun luukulle. Kausi oli siis päättynyt päiväuniemme aikana.

Eipä silti, vierassatamassa oli vain kaksi venettä meidän lisäksemme. Sää oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja lämpimin.  Kuitenkin, auringon kulma maahan nähden on muuttunut ja se mystinen syksyn tunnelma on levinnyt näiden leveysasteiden maihin.

Ruotsilla riittää pieniä rannikkokaupunkeja, joiden kiviset kadut ja matalat vanhat kivitalot tuovat entisen maailman lähelle. Uutta ovat tietysti turisteja palvelemaan luodut kaupat joissa myydään muotivaatteita ja designtavaroita. Pääkadun toinen puoli on turistikamaa ja toisen puolen täyttävät kahvilat. Vaikea uskoa, että Simrishamnin 19.000 asukasta riittävät niiden ylläpitämiseen. Elämä kaupungissa varmaan kuolee ensi viikolla.

 Kaupungin perustivat tietysti norjalaiset, jotka tulivat sinne v.1123 kuninkaansa Jorsalafarsen kanssa kalastamaan ja ristivät sen Simrarokseksi, eli joeksi joka tulvii.  Sillillä täälläkin elettiin, aina sen loppumiseen saakka. Nykyinen väestöpohja on supistumassa, mutta kesä pitää kaupungin koossa.

Myöhästyimme juuri viikonloppuna pidetyiltä sillifestivaaleilta. Niiden jälkipyykkiin ehdimme kyllä. Koko kaupunki haisi virtsalle. Ehkä pienen kaupungin, viemärit tukkeutuivat kansanpaljouden urinasta.

 

Tällaisi kirkkoja rakennettiin 1100 luvulla. Kaupunki oli silloin vauras, silliä piisasi.

20170828_170730.jpg