20180817_072334.jpg

Tästä patsaasta ei löytynyt nimeä. Joku siellä  makaa.

18.8.  pe.  Kuivastu

 

On tullut aika sanoa jäähyväiset Saarenmaalle.

- Täällä on jotain romanttista, ihmettelen sohvalla makaavalle kapulle. – Ehkä se johtuu Saarenmaan valssista. Sitä on kuullut koko ikänsä, ja aina se on yhtä tenhoavan romanttinen.  Tiesitkö että sanat pohjautuvat oikeisiin talkootansseihin, jotka pidettiin 9.6. 1946. Valjalassa? Wikipedia tiesi.  Mikä sinusta oli täällä mieleenpainuvinta?  

- Kraateri, hän murahtaa padinsä takaa.

- Onhan täällä muutakin. Vaikka se kalaravintola missä käytiin syömässä, KuKuu.

 Paviljonki oli jostain 1900 luvun alkupuolelta, korkea katto, värillisillä laseilla koristetut ikkunat, valkoiset seinät, suuri ruokasali. Tarjoilijoita oli ainakin kymmenen, jokaisella musta hame ja valkoinen pusero, ja valkoinen essu. Iso kuisti jossa korkeat pariovet. Kuistille oli kiinnitetty lappu, jossa kerrottiin mitä kaloja nyt on ja mitä ne maksavat. Tunnelma kesäisen kevyt.  Ikkunoista näkyi piispanlinnan muurit ja vesihauta.  Ehkä sitä voisi verrata meillä Klippaniin.

- Kyllä se oli meidän matkan paras ravintola. Kapulta heltiää. – Ei olla osattu etsiä hyviä ravintoloita. Aina on ollut liian nälkä. Tämä tuli eteen etsimättä, kun lähti kävelemään jahtisatamasta kaupunkiin päin.

- Olihan se antikvariaattikin aika uskomaton, muistutan.

Kallellaan olevassa vanhassa puutalossa Kuresaaressa oli sokkeloinen tila, joka oli kattoa myöden tungettu täyteen kirjoja sekä lasi- ja posliinitavaraa.  Ostin virolaisia novelleja vuodelta 1979, Mika Waltarin hulvattoman purskahduksen Ihmeellinen Joosef vuodelta 1938 (5. painos 2005), molemmat suomenkielisiä ja Kapu raahasi  kotiin monikiloisen ”Collins Complete Woodworker´s manual”-teoksen vuodelta 2005. – Tämä on todellinen löytö, hän hehkutti. ja hautautui sen pariin loppuillaksi.

- Onhan täällä hyvät tiet, sanon. Turistiopas polki pikkubussia melkoista haipakkaa hyviä teitä pitkin kohteesta toiseen. - Entäs Muhu? kysyn vielä.

- Tuli pyöräillyksi, muttei päästy katsomaan niitä hevosia, hän muistutti. Kuulimme liian myöhään, että Muhulla olisi päässyt ratsastamaan. Hevostila jäi näkemättä. Kapu on paitsi raivopurjehtija myös intohimoinen hevosmies.

Kuivastun sataman löysimme samanlaisena kuin mitä sen jätimme muutama viikko sitten. Sama pieni satamakapteeni odotti laiturilla saavansa kiinnittää veneemme. Mutta laiturit olivat täälläkin jo aika tyhjiä. On lämmintä, laineet liplattavat, mutta auringon valossa on jo selvä syksyn varjo,

Perjantai-iltana jahtisataman kapakassa pidettiin hauskaa. Viikon työt oli tehty.

20180815_215038.jpg