Tylynnäköinen majakkarakennus seisoo aallonmurjtajan päässä. 

21.-22.7. Boulogne sur Mer

 

- Onko sinusta tämä matkanteko erilaista kuin viime vuonna? kysyn Kapulta, joka makaa salongin sohvalla, haukottelee ja lukee venepalstaa padillaan.

- No on vähän tylsempää.

- Ollaanko me jo totuttu tähän matkantekoon, niin että siitä on tullut meille rutiinia? Niin kuin mistä tahansa joka toteutuu päivä päivältä samanlaisena.

- Voi olla niinkin. Ollaan totuttu vene-elämään. Harvemmin tulee eteen mitään uutta. Valtaosa satamistakin missä on tänä kautena oltu, on jo nähty aikaisemmin. Tulee tuttuun paikkaan, eikä se tarjoa seikkailujen jännitystä.

- Kyllä mua suretti, kun lähdettiin Dieppestä. Se oli reitin viimeinen näistä pienistä, Normandian lomakaupungeista.  Niissä on erikoinen tunnelma. Suuria kulttuurielämyksiä ne eivät tarjoa, mutta ovat niin lutusia siinä vanhassa, vähän kulahtaneessa charmissaan. Kiva istuskella keskustorilla, tai jollain aukiolla ja juoda jotain hyvää. Katsella ihmisiä. Ja koiria.Talvella on niissä varmaan autiota.

- Kamalasti väsyy, kun ajaa venettä seitsemän – kymmenen tuntia. En mä aikaisemmin tällä tavalla väsynyt. Ikä taitaa painaa. Toinen polvikin on kipeä. Ei jaksa oikein rampata nähtävyyksissä. Kapu valittaa

- Me ollaan vähän erilaisia kuin nämä muut veneilijät, me kun asutaan täällä veneessä.  Toiset ovat lomalla. Mun pitää pestä pyykkiä, käydä kaupassa, tiskata astioita ja laittaa ruokaa. Lomalaiset menee kahvilaan aamiaiselle, bistroon lounaalle ja ravintolaan illalliselle ja vievät likapyykit kotiin.

-  Tarkoitatko että ollaan syöty liian vähän ulkona? Ei meidän budjetti kestä jatkuvia ravintolaillallisia.

- No en tietenkään, mutta lomatunnelma on tavallaan hävinnyt. Me ollaan ehkä elämäntapamatkustajia. Kun irrotettiin köysiä laiturista Ouistrerhamissa, yks reipas purjehtijamies kysyi multa, että minne päin me oltiin lähdössä. Mä sanoin, että ollaan kotimatkalla Suomeen. Se kysyi, että montako päivää sinne purjehtii, viisi vai kuusi. Mä sanoin, että ajateltiin olla kotona joskus syyskuussa. Se katsoi mua ensin pitkään ja rupes sitten nauramaan. Hänen käsityksensä purjehtimisesta on se, että ollaan aina merellä ja käydään satamassa nukkumassa.

-  Huomenna lähdetään Oostendeen. Sinne on noin 80 merimailia. Reipas meripäivä odotettavissa meillekin. Perille päästään suotuisissa olosuhteissa noin 11 tunnissa. Kohtalaista sivumyötäistä tuulta, aamulla sadetta ja iltapäivällä aurinkoista odotettavissa. Jotta päästään oikeaan suuntaan meneviin merivirtoihin mukaan, on lähdettävä aamulla kello 9.15.  Kapu sanoi ja vääntyi sohvalta ylösi tiskaamaan lounasastioita.

Lounaaksi oli syöty voissa paistettu täysin tuntematoman kalan file, peruna/porkkana/sipuli paistos ja purkkiherneitä. ja jälkiruuaksi pala vanilijavanukasta.Juomana jaettu purkki olutta. 

 

Vanhan kaupungin torilla paljaan taivaan alla oli "Liisa ihmemaassa" kahvipöytä. Ihan aidonnäköiset pullat.

-