IMG_1931.jpg

Oscar Wilde, nuoruutensa päivinä. Uskomaton ironikko ja traaginen hahmo. Irkkujen kirjailija. Kuka jaksaa lukea  Joycea?

11.6. Arklow/Dublin

 

Menin bussipysäkille aamulla kello 11 päästäkseni bussilla Dubliniin. Pysäkillä oli kaksi vanhaa rouvaa odottamassa linja-autoa. ”Oletteko jo kauan odottanut?” kysyin juttua iskeäkseni. ” Me oltiin täällä lomalla ja hotellissa sanoivat, että pitää tulla pysäkille kello 8.30. On oltu täällä siitä saakka. Eikä oo edes missä istuisi.” toinen valitti hyvästä syystä.  Joku siis tulee tähän mitäänsanomattomaan kaupunkiin lomalle. ”Poikani antoi matkan syntymäpäivälahjaksi”, selvitti vilkkaampi kahdesta, vaikken ollut sanonut mitään. Ehkä lahjakortti ei riittänyt pidemmälle matkalle.

Täti oli käynyt viisikymmenvuotissyntymäpäivänään Lapissa ja ruoti Lapin hyviä ja huonoja puolia. Oli ollut liian kylmää, mutta hirsimökissä oli ollut lämmintä.Saunaan olivat katsoneet, mutteivät menneet. Huskyajelulla oli oltu ja tiipiissä käyty. Joupukille oli kaksi jonoa, toisessa jonossa olivat ne, joiden vanhemmat olivat ostaneet lahjan valmiiksi, toisessa jonossa ne lapset, joiden ainoa ilo oli joulupukin syli.  Mene tiedä. Revontulet olivat nähneet.  ” It was different” Täti kuittasi.  

Jos tulee Irlantiin lomalle, on varauduttava, että saman päivän aikana on helle, sade, aurinkoista, tuulee, kylmää ja pilvistä. Lunta ei sentään sada. Paras varustus on vedessä kävelemiseen sopivat kengät, tuulitakki joka pitää vähän sadetta, aurinkolasit otsalla ja villapaita, jonka voi riisua, jos tulee kuuma. Oppaani mukaan sateenvarjo on turha, koska sadekuurot ovat niin lyhyitä, että varjoa on alvariinsa auottava ja suljettava. Paras kesä-asuste on kuulemma T-paita, joka kuivuu nopeasti.

Dublinissa syntynyt ja kasvanut oppaani tunsi kaupunkinsa. Hän kävelytti minut, kansallisgallerian, Trinity Collegen, Kansallismuseon, ja -kirjaston, ha´pennysillan, jonkun kirkon, elokuvakerhon, kirpputorin, parin kirjakaupan, ja aution vihannestorin kautta sisäpiharavintolaan, jossa söin lammasmuhennosta irlantilaiseen tapaan. Kaikki museot olivat ilmaisia.

Ha´ pennysilta yhdistää kaupungin eri puolet, pohjoispuoli on ” poor” ja eteläpuoli on ”posh”.  Oppaani kertoi olevansa eteläpuolen asukas.

Hän ei tarjonnut minulle pubielämystä kadulla, jossa lihaksikkaat miehet huusivat kilpaa toisilleen jotain kehotushuutoja. Ymmärsin kannattajapaidoista, että pyhänä oli pelattu kansallispeliä, hurlingia (lausutaan jotenkin höörling.) Taitaa olla Euroopan vanhin kentällä pelattu peli. Jo muinaiset keltit sitä harrastivat. Kaikki olivat jo ehkä lauantaista asti juhlineet voittoa nauttimalla menovettä ja meteli oli sen mukainen.”Tänne tuli suomalaisia sotilaita tutustumiskäynnille. Toin ne tänne ja hain kolmen päivän päästä pois.” Oppaani kertoi sisäpiirin tietoa.

Dublin on nuorten kaupunki. Siellä on pari isoa yliopistoa, ja muita collegeja ja kouluja. Opiskelijat tekevät kaupungista nuorekkaan ja svengaavan. Ei ihme, että turismi Dubliniin on kasvanut viidessä vuodessa moninkertaiseksi. Osaltaan auttaa huima nousukausi. ” Jos tiedät jotain IT-alasta, saat  Dublinista töitä viikossa,”  oppaani lupasi.

IMG_1936.jpg

Dublinin  huokausten silta "Ha´penny bridge"  erottaa hyvät pahoista. Rakennettu vuonna 1816.