IMG_2141.jpg

Lenkkipolku, voi käyttää myös koiran ulkoiluttamiseen ja kuherteluun (penkkejä ja kaunis maisema)

 

27.6. Arklow

 

Purjehtiminen on urheilulaji, mutta vapaa-ajan purjehdusta, salonkipurjehdusta, lomapurjehdusta, tai laituripurjehdusta ei pidä sekoittaa urheiluun. Me harjoitamme lomapurjehdusta.   Kun on saatu kurssi määriteltyä, purjeet nostettua ja trimmattua, edellyttäen että tuuli puhaltaa, muussa tapauksessa kone käynnistettyä, urheilusuoritukset aamupäivältä ovat takanapäin.  Mikäli vene ei keiku holtittomasti, jotta joutuu pitämään ruorista tai avotilan penkistä kiinni, on odotettavissa seitsemästä kymmeneen tuntia aution meren katselemista ja seuraavaan satamaan saapumisen jännittämistä.

Satamaan saapuminen nostaa stressipisteet huippulukemiin. Onko laituripaikkoja? Onko tilaa kääntyä? Kolhiintuuko vene tai muiden veneet? Kun on laituripaikka löytynyt, pääseekö siitä pois, jos tuulee?  Veneemme on vuodelta 1970 eikä siinä ole nykyisiä herkkuja, eli keulamoottoreita, vaan sen moottorin lavat kääntävät keulan aina oman tahtonsa mukaisesti vasemmalle teki Kapu mitä tahansa.  Laiturista lähteminen on saapumistakin hankalampaa. Jos on sivutuulta tai voimakas virta, niin vene ajautuu pakittaessa naapuriveneen kylkeen. Taitavilla köysimanöövereilllä yritetään saada veneen perä avoveteen ilman että muut veneet vioittuvat. Olemme jo kerran epäonnistuneet. Juuri täällä Arklowssa. Kapeassa sisääntuloväylässä virtaus oli niin kova lähtiessämme, että operointimme ei onnistunut ja keulaa ei saatu menosuuntaan ja oli liian ahdasta kääntyä ympäri.  Jouduimme perettämään sataman suusta ulos joelle. Virta painoi veneen vasten sataman reunuspölkkyjä. Silloin ei tullut naarmuja kuin omaan veneeseen mutta se sai Kapun murheelliseksi.

Stressi verottaa kaloreita, mutta muuten matkanteko on helppoa. Automaattipilootti hoitaa ohjauksen, takapuolen alla on kapokkipehmuste ja ruorimiehen(naisen) tarvitsee ainoastaan tarkkailla, ettei ajeta mihinkään kelluvaan- toiseen veneeseen, uppotukkiin, verkkoihin tai mertoihin. Tässä kuluu kaloreita ruumiintoimintojen ylläpitämiseen verran. Lounaaksi tarjotaan kahvikuupillinen, juustovoileipä ja energiapatukka.  Välipaloiksi annetaan omenia, banaaneja ja suklaata.

Niinpä satamaan saapumisen jälkeen, kun märät(kuivat) vaatteet on saatu pois päältä, rommiryypyt nautittua, purje pakattua ja huputettua, köydet koilattua, mahdollisesti putoilleet tavarat salongin lattialta pantu paikoilleen, ja lokikirja täytettyä,  lähdetään tutkimaan tuntematonta ympäristöä. Onko se ehkä vihamielinen?

Huomio kiinnitetään mahdollisuuteen ostaa ruokaa, tai käydä pubissa tai jopa ravintolassa, pyykinpesumahdollisuuksiin, löytyykö venetavarakauppa, missä ovat vessat ja suihkut sekä käydään ilmoittautumassa sataman vahvuuteen.  Sen jälkeen laajennetaan tutkimuskenttää, eli tutkitaan löytyykö esim. urheilumahdollisuuksia. Purjehtiminen kun ei siksi kelpaa.

Arklow tarjosi mainion virikepuiston: kymmenittäin järeätekoisia kuntoiluvälineitä, skeittiradan ja juoksuradan voimailulaitteineen tosi urheilijoille.  Lisäksi rannan asfaltoitua polkua pitkin voi hölkätä läheiselle hiekkarannalle ja palata lähtöpisteeseen ruohoisten polkujen ja lehtevien kujien kautta. Tämä siis iltapäivällä, jolloin sade lakkasi ja päivä paistoi äkkiä kuumasti. Ellei näin hienoa puistoa löydy,  hölkätään kaupungin katuja aamutuimaan ja venytellään jonkun sopivan korkuisen tuen (esim roskapöntön) avulla.

Edessä stepperi, takana Tai-Chi pyörät(?)

 

IMG_2132.jpg